Perhe on pahin pukillekin

• Artturi Joulu – Joulupukin poika. Ohjaaja Sarah Smith. Kinopalatsi 1 & 4. K7, 1 h 38 min.
Ei ole perhe-elämä aina auvoista edes Joulupukin huushollissa. Kuopus Artturi on varsinainen tonttu torvelo, perinnöllistä pukinpaikkaa kärkkyvä isoveli puolestaan tehokas mutta kylmä kuin jää. Pukki itse on pelkkä rutinoitunut keulakuva.
Atomikellon tarkkuudella hoidettu joulu häiriintyy, kun yksi pirpana jää nykytekniikan ihmeistä huolimatta ilman lahjaansa. Muut olisivat valmiita painamaan asian villaisella, mutta Artturi ei aio pettää natiaista ja päättää toimittaa pinkin polkupyörän oikeaan osoitteeseen.
Artturi Joulun joulu on keijumaisine tonttuineen, Pohjoisnapoineen ja paukkukaramelleineen hyvin brittiläinen, mutta siitä on turha urputtaa, kun asialla on maanmainioista Wallace ja Gromit -animaatioistaan tunnetun Aardman-studio. 3D-animaation juoni on kierrätystavaraa isän hyljeksimästä pojasta, ja se harhailee hetkittäin pahemmin kuin Artturin lentoreki. Onneksi elokuvaa piristävät lukuisat omituiset ja kuivakkaan hauskat yksityiskohdat Wallace ja Gromit -viittauksista Bushin Irak-pullisteluille piruiluun.
Artturi itse on ikävä kyllä vähän rasittava vinkuja, mutta sivuhahmoista löytyy enemmän potkua. Parhaita ovat kunnianpäivistään levottomasti horiseva pappapukki ja ninjamaisen tehokas paketoijatonttu.
Hilpeää on myös pukinpajan kuvaaminen ultramodernina sotilasoperaationa. Toisaalta samalla käy mielessä, että voisi lasten joulusadussa selvitä vähäisemmälläkin sotakuvastolla.
Elokuvasta esitetään vain suomeksi dubattu versio.
