Mitä yllättäviä ja odottamattomia seurauksia – mustia joutsenia – Turun kulttuurikaupunkivuodella voisi olla? Tätä on selvitetty Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Tulevaisuusklinikoilla osana Turku 2011 -arviointiohjelmaa.
– Tavoitteena on muodostaa normaalia vahvempia ja värikkäämpiä tulevaisuuskuvia, joiden perusteella voidaan arvioida, mikä asia todellakin voisi muuttua – ja onko olemassa joitakin tekoja ja ilmiöitä, joita vahvistamalla voisimme saada merkittäviä asioita aikaan, kehitysjohtaja Olli Hietanen selvittää.
Vapaa-ajan määrä vaikuttaa kulttuurin kulutukseen: mitä enemmän vapaa-aikaa, sen enemmän kysyntää.
– Yhteiskunnallinen pahoinvointi (esimerkiksi kiire) sen sijaan voi muuttaa kulttuurin jopa aggressiiviseksi vastavoimaksi. Vapaa-ajan lisääntyminenkään ei välttämättä johda myönteisiin tekoihin, jos ”vapauden” taustalla on jokin pakottava syy, esimerkiksi irtisanominen.
Hietanen näkee, että käynnissä on kulttuurin ja taiteen pirstaloituminen nykyistä elämänmenoa ja taloutta eteenpäin vieväksi kauppataiteeksi ja sen kritiikiksi sekä lukuisiksi elämäntavoiksi, käyttökulttuureiksi ja kansalaisliikkeiksi.
Samalla taide demokratisoituu, jolloin rajapinta ammattilaisen ja ite-taiteilijan välillä hämärtyy.
– Verstaiden palautekeskusteluissa kiitettiin sitä, että 2011-tapahtumat olivat olleet arjessa niin, että moni kuntalainen oli voinut osallistua niihin. Ja uudet käyttäjäryhmät olivat törmänneet tapahtumiin yllättävissä paikoissa. Tätä taiteen ja tapahtumien tuomista julkisiin tiloihin ja tavallisten kuntalaisten arkeen voisi siis jatkaa.
Siitä voi kuitenkin syntyä myös vastakkainasettelua: kansalaiset eivät hyväksy kalliita, elitistisiä taidehankintoja – samalla ammattitaiteilijat voivat turhautua siihen, että kaikki on olevinaan kultttuuria.
– 2011-prosessi voisi jatkossa tukea näitä ääripäitä: kaupunginosataiteilijoiden ohjaamaa ite-taidetta sekä samaan aikaan kaikkein laadukkainta ja kalleinta ammattitaidetta, Hietanen sanoo.
Ite- ja ammattitaiteen välissä kehittyy Hietasen mukaan luova talous, joka voi saada uuden merkityksen: taiteilijoista tulee asiakas- ja projektipäälliköitä ja kulttuuriantropologeista henkilöstöjohtajia.
– Luovilla aloilla ja luovissa tehtävissä työskentelevät ihmiset kaipaavat laatuaikaa, elämyksiä ja viihdettä. Työväenopistojen kurssit täyttyvät ja opiskelu on muodissa.
Tämä tarkoittaa Hietasen mukaan, että kulttuuri kasvaa taiteen kustannuksella.
– Ihmiset ovat tiedostavampia ja kuluttavat enemmän kulttuuria kuin ennen, mutta samaan aikaan kulttuuri ja taide keskinkertaistuvat, viihteellistyvät ja arkistuvat käsitöiksi ja itse tekemiseksi.
Hietanen ei epäröi liputtaa elitismin puiolesta.
– Varsinaisesta ammattitaiteesta voi samalla tulla elitistisempää: todelliset osaajat voivat keksiä taiteen uudelleen niin, että tuloksena on suomalaisen kulttuurin ja taiteen uusi kulta-aika – mutta se vaatii todellisten virtuoosien ryhdistäytymistä.
Kansallisesti haasteena on jatkaa ja panostaa kansainväliseen huipputaiteeseen ja taiteen peruskoulutuksen ja rahoituksen kehittämiseen.
– Merkittäviä tuloksia voitaisiin ehkä saada myös panostamalla ja profiloitumalla terveyttä kulttuurista teemaan.
Todellinen musta joutsen on ainakin Logomo.
– Siitä tulisi kehittää kulttuurin tekemisen ja kokemisen paikka putiikkeineen ja pajoineen – samalla siitä tulisi tehdä kaupunkilaisten kulttuuriharrastusten keskus. Logomon ympärille tulisi kaavoittaa kokonainen kulttuurikaupunginosa, joka houkuttelisi taiteilijoita, turisteja ja kaupunkilaisia ennennäkemättömällä tavalla.
