Teatteriarvio: Laulut kertovat naisten unelmista ja pettymyksistä

Ikaros Ainasoja
Sihteeriköt (vas. Maarit Juvonen, Minna Tuomarmäki, Salla Vahtera, Iisa Niemi, Niina Kuikka, Stella Storberg, Kristiina Lahdenvesi, Teija Laukkanen, Petra Lähde) vauhdissa.
Sihteeriköt (vas. Maarit Juvonen, Minna Tuomarmäki, Salla Vahtera, Iisa Niemi, Niina Kuikka, Stella Storberg, Kristiina Lahdenvesi, Teija Laukkanen, Petra Lähde) vauhdissa.

Teatteri Akseli: Sihteeriköt.

Käsikirjoitus Franz Wittenbrink, suomennos Vesa Tapio Valo, ohjaus ja lavastus Veli-Pekka Teponoja, puvustus ja tarpeisto työryhmä, valosuunnittelu Ikaros Ainasoja, ensi-ilta 16.9.

Yhdeksän eri-ikäistä naista naputtelee rytmikkäästi kirjoituskoneitaan sekä haaveilee miehistä ja rakkaudesta. Välillä toimistossa piipahtaa puuhakas talonmies.

Saksalaisen Franz Wittenbrinkin (s. 1948) Sihteeriköissä (kantaesitys 1998) ei ole perinteistä juonta tai puhuttua dialogia. Teksti rakentuu lauluista ja näyttämötoiminnasta.

Käsikirjoituksessaan Wittenbrink kehottaa rakentamaan biisilistan kuhunkin esitykseen erikseen. Teatteri Akselin esitykseen on mahdutettu monenkirjava kavalkadi, joka sisältää muun muassa iskelmiä, musikaalisävelmiä ja suomirockia.

Musiikin tunnelmat sekä (uudelleen)sanoitukset avaavat kurkistusluukkuja naisten unelmiin ja pettymyksiin.

On rohkea teko tarttua tällaiseen tekstiin harrastajateatterissa. Kymmenen näyttelijän ja yhden säestäjän porukkaan mahtuukin monenkirjavaa musiikillista osaamista. Esiintyjillä on taitoja, mutta myös lauluteknisiä ongelmia sekä huomiota herättäviä epäpuhtauksia.

Esimerkiksi Niina Kuikan ja Kristiina Lahdenveden sooloissa laulu ei ollut se vahvin puoli, mutta hahmojen selkeä komediallinen tyypittely selvästi valloitti ensi-iltayleisön.

Karismaattisen Salla Vahteran ytimekkäistä laulutulkinnoista taas pidin paljon, joskin Vahteran esittämä perfektionismiin taipuva sihteerikkö hahmona jäi turhan epämääräiseksi.

Aleksi Kauppisen säestäjähahmon (kitara, digitaalipiano ja rytmisoittimet) eläytyminen kulloiseenkin tilanteeseen on hauska elementti kokonaisuudessa.

Kokeneen Veli-Pekka Teponojan ohjaamassa esityksessä on panostettu kurinalaiseen koreografiaan ja näyttelijöiden hiottuihin reaktioihin. Jäin kumminkin kaipaamaan esitykseltä yhtenäisempää visuaalista ilmettä.

Lankapuhelin seinällä ja kirjoituskoneet viittaavat ehkä 1970-luvulle − ja synnyttävät hauskoja rytmejä – mutta hahmojen eri aikakausille viittaavat asut näyttävät siltä kuin jokainen olisi itse suunnitellut ulkoasunsa, toisten ratkaisuista piittaamatta.

Kokonaisuus olisi ollut tyylikkäämpi, jos tapahtumat olisi selkeästi sijoitettu tietylle aikakaudelle.

Annina Karhu

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.