Näyttelyarvio: Ajan laskoksia nykyvalokuvassa
Erica Nyholm & Saana Wang. Näyttämö.
Valokuvakeskus Perissä 2.10. asti
Valokuvakeskus Peri on viime aikoina esitellyt mitä hienompia näyttelyitä, eikä Erica Nyholmin (s. 1982) ja Saana Wangin (s. 1979) yhteisesiintyminen tee tästä poikkeusta ̶ päinvastoin!
Taiteilijoiden teoksissa yhdistyvät paitsi fakta ja fiktio myös tavoite pohtia syvemmin oman historian sekä yhteisesti koetun liitoskohtia. Teosten tulkinnalliset ulottuvuudet avautuvat sosiaalisilla, kulttuurisilla ja subjektiivisilla tasoilla.
Erica Nyholmin teosten huolella rakennettu historiallinen tunnelma sekä nykypäivä limittyvät ja luovat merkitystiheytymiä, eräänlaisia taiteilijan omaan henkilöhistoriaan pohjaavia mise-en-scène -tutkielmia. Espanjalaisen Pilar Citoler -säätiön valokuvapalkinnolla huomioidun Menetys-teoksen lähtökohtana on Edgar Degasin vuonna 1867 valmistunut teos La famille Bellelli, mutta myös taiteilijan henkilökohtainen lapsuudenmuisto äitinsä menettäneestä perheestä. Esikuvansa tapaan myös Nyholm käyttää pienen tytön katsetta luomaan vahvaa emotionaalista sidettä kuvan ja sen katsojan välille.
Nyholmin filmille kuvaamissa otoksissa tarkoitteita haetaan myös ilmimerkitysten takaa. Kuvat visualisoivat yhtä lailla mentaalisia prosesseja kuin havainnon kautta muodostuvia johtopäätöksiäkin. Muisto maljasta -teos käsittelee lapsuudenkokemusta asettamalla pikkutyttö pöydän ääreen rikkoutuneen maljakon viereen. Aika laskostuu särkyneen esineen, tapahtuman muiston ja sen nykyhetkessä tapahtuvan rekonstruktion tila-avaruuteen. Teoksesta tulee aikatasojen kohtauspaikka ̶ tai näyttämö.
Näyttelyn hienoimmaksi otokseksi nousee pelkistetty, sinisillä sävyillä operoiva Muisto ajan kulumisesta. Teoksessa tyttö nojaa päätään preussinsiniseen tyynyyn. Katse suuntautuu sisäänpäin, tapahtunut jää mysteeriksi.
Saana Wang herätti muutama vuosi sitten ihastusta puhuttelevalla Hujialou-sarjallaan. Siinä Wang kuvasi nykykiinalaisia arkimiljöissään kasvot Pekingin oopperan maskeja mukailevalla tavalla maalattuina. Perin näyttelyssä taiteilija asettaa lattialle rykelmän käytöstä poistettuja tanskalaisia vesiputkia, joiden pohjalla olevien monitorien välittämä historiallinen kuvasto asettuu vuoropuheluun näyttelyn pienoisnovellimaisten oheistekstien kanssa.
Näyttämössä on tarjolla hienon visuaalisuuden lisäksi laaja merkitysulottuvuuksien spektri. Katsojalle annetaan aktiivinen rooli merkitysten tuottajana, ei ainoastaan niiden kuluttajana.
Asta Kihlman
