Vuorenhuiput säteilevät

Pekka Lassila
Pirkko Lindberg Fennovoiman vastaisessa mielenosoituksessa Helsingissä 2015.
Pirkko Lindberg Fennovoiman vastaisessa mielenosoituksessa Helsingissä 2015.

KIRJAT

Pirkko Lindberg: Fukushima ikuisesti.

Suom. Pentti Saaritsa. Savukeidas. 234 s.

”Tokio on arkkityyppisesti apokalyptinen kaupunki”, totesi kerran amerikanjapanilainen teoreettinen fyysikko ja säiteorian kehittäjä Michio Kaku. Suomenruotsalaisen Pirkko Lindbergin dokumenttiromaanissa apokalyptinen eetos kulkee Japanin-matkalla kaikkialle minne kirjailijakin.

Tuli maaliskuun 11. päivä vuonna 2011. Maanjäristyksen aiheuttama tsunami pyyhki yli Tokion pohjoispuolella sijaitsevan alueen. Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus oli yksi sen suurimmista seurauksista. Japanilaiset saivat heikosti tietoa tapahtumista, koska maan johto, virkamiehet ja teollisuus ovat tiukasti ydinvoiman takana.

Monille japanilaisille 11.3.2011 merkitsi ”atomi-Japanin” lopun alkua. Amerikkalaiset alun perin painostivat Japania satsaamaan ydinvoimaan. Uusiutuvilta energiavaroiltaan merkittävän, mannerlaattojen kohtaamispaikassa sijaitsevan maan kohdalla ratkaisu ei ollut paras mahdollinen. Ihmisillä oli silloin tuoreessa muistissa Hiroshiman ja Nagasakin tapahtumat. He halunneet amerikkalaisilta edes ”rauhanomaisia atomeja”. Mutta niin vain maan teollinen ihme rakennettiin ydinvoiman varaan.

Fukushima ikuisesti -teoksesta välittyy hienosti japanilaista tapa inhimillistää, lähes henkistää tavanomaiset asiat, ydinvoimasta alkaen. Mainituksi tulee tietysti myös suuri muinaishirviö Godzilla, joka heräsi meren pohjassa henkiin vuoden 1954 elokuvassa. Kuinka ollakaan, aiemmin samana vuonna amerikkalaiset olivat räjäyttäneet Bravo-superpomminsa Bikinin atollilla läntisellä Tyynellämerellä.

Populaarikulttuurin fiktiot voivat olla fantastisia olematta silti kaukana todellisuudesta. Pirkko Lindbergin romaanissa on hyvin vähän fiktiota mutta sitäkin enemmän kauniita huomioita kirjailijan rakastamasta Japanista, sen ihmisistä ja luonnosta sekä maan henkisestä tilasta Fukushiman jälkeen.

Maailma on nyt sen verran pelottavan värikäs, tapahtumarikas ja ennen muuta kattavasti eri mediamuodoilla välitetty paikka, että puhtaan sepitteen vääntäminen ei tunnu enää riittävän. Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja todellisuudelle.

Romaanikirjallisuuden ja runouden keinojen käyttö tosiasioiden dokumentoinnissa vaikuttaakin varsin virkeältä tavalta olla kontaktissa maailman kanssa.

Kirjassa tuntematon mies lähestyy Lindbergiä ja saa tietää, että vieras on Suomesta, jossa on myös sijoitettu ”atomimyllyihin”: ”Jaa, mutta siitä kai ne pienet pyöreät peikot eivät tykkää?”

Ei, muumit eivät tykkää atomivoimasta.

Fukushiman alueen kauneus ja sen säteilevä näkymätön taso törmäävät tekstissä. Riisivainiot, korkealta alas virtaavat purot ja vuorten lakia sokeroivat lumetkin ovat saastuneita. Geiger-mittarit kirkuvat, ja japanilaiset yrittävät juoda tuontivettä ja syödä kaukaa tuotua roskaruokaa. Lehmätkin ovat ”vaeltavaa katastrofiromua”.

Susan Sontagin sanat katastrofin kauneudesta tulevat mieleen joistakin Lindbergin kuvauksista, joissa säteilevä uusi Godzilla ilman sienipilven ikonista hahmoa tunkeutuu maailman kauneimpiin kuuluvaan luontoon ja sieltä ihmisten sisuksiin saakka.

Varoitus Suomen hallituksen kaivoshankkeista ja ydinvoimaprojekteista kaikuu lopussa jokseenkin turhana poliittisena vetoomuksena. Edeltävä teksti on jo homman hoitanut.

Kari Salminen

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

No hyvänen aika
Tuota... eihän tämä Lindbergin kirja mikään romaani ole. Vaan reportaasikirja. Mitä Salminen on mahtanut oikein lukea? Kovin oli ympäripyöreä ja pelokas arvio!
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »