Kadonnutta sisäisyyttä etsimässä

KIRJAT

Georges Bataille: Uskontoteoria.

Suom. Roni Grën. Niin & näin. 103 s.

Georges Bataille (1897–1962) oli ranskalainen intellektuelli, joka toimi klikkien ulkopuolella. Hän ammensi aineksia Hegeliltä, Freudilta, Marxilta, Nietscheltä ja Marcel Mausilta. Noin alkajaisiksi. Erotiikka, rajanylitys, moniäänisyys ja kulutus ovat toistuvia teemoja hänen kirjoissaan.

Ulkopuolisuudellaan vakuuttaneen Bataillen Uskontoteoria on siinä mielessä onnettomasti nimetty, että luennon pohjalle rakentunut pieni kirja ei oikeastaan ole teoria, eikä se edes käsittele suoraan uskontoa sellaisena kuin se nyt ymmärretään. Se on esseemäinen yritys tavoittaa uskonnollisen kokemuksen ydin, eikä se kokemus ole yksilöllinen.

Bataillea kiinnostaa ihmisyyden materiaalisen asiapuolen vastakohta. Hän kurottaa kohti mytologis-mystistä sisäisyyttä, jossa varsinainen ajatteleva subjekti katoaa. Ihminen vajoaa reflektiolle vieraaseen tämänpuolisuuteen ja läsnäoloon, jota kuvaa termi immanenssi.

Uskonto on Bataillelle rituaalisen väkivallan, tuhlailevan kulutuksen ja pyhän sfääriä, joka palauttaa ihmisen jonkinlaiseen alkuperäiseen luontoon. Siinä ihminen hukkaa objektit ja muuttuu osaksi olemassaoloa. Ollaan jossain ulkoisuuden, välttämättömyyden, ajallisuuden, objektien ja järkevyyden tällä puolen. Siis sanoinkuvaamattoman sisuksissa.

”Ihminen pelkää kuolemaa siitä lähtien kun astuu hankkeiden ja suunnitelmien rakennelmaan, asioiden järjestykseen”, kirjoittaa Bataille. ”Asialla” on filosofille erityinen merkitys. Termi viittaa järjen ja objektien maailmaan, jossa jotain tavoitellaan välineillä ja asioista” on hyötyä.

”Pyhä on elämän tuhlaavaista kuohuntaa.” Uskonnon olemus löytyy pyhästä, ei profaanin asiallisuudesta. Olennainen elementti on uhraus, jossa hävitetään aina jotain hyödyllistä, ei mitään ylimääräistä tai ylellistä.

Bataille – kuten niin monet muutkin mannermaiset filosofit – yrittää puhua siitä, mistä ei voi puhua, koska sille ei ole kieltä ja käsitteistä. Kirjoittaja tunnustaa: ”Sisäisyyttä ei voi ilmentää sanoin.” Uskonto on ajattelijalle olemuksellisesti ”kadotetun sisäisyyden etsintää”. Ja koska sille ei ole kieltä, filosofia joutuu pyörimään ympärillä ja tekemään runollisin keinoin pistoja.

Bataille ei ole yksilöllisyyden ylistäjä. Hän sanoo: ”Yksilöajattelu on käsitteellinen mahdottomuus.” Uskontoesimerkit tulevatkin valtaosin antropologian piiristä. Ihmisyyttä ajatteluineen ja kielineen ei todellakaan voi edes olla olemassa yksilön luomuksina.

Uskontoteoria on tuomittu epäonnistumaan. Teos on kirjoittajansa mukaan keskeneräinen yritys eikä mikään tutkielma tuloksineen.

Kari Salminen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.