Tuore näkökulma holokaustiin

Jari (Lauri Rautiainen) ja Samuli (Tommi Lindman) joutuvat kohtaamaan sukunsa menneisyyden isoisältä perityssä lelukaupassa.
Jari (Lauri Rautiainen) ja Samuli (Tommi Lindman) joutuvat kohtaamaan sukunsa menneisyyden isoisältä perityssä lelukaupassa.

• Seija-Leena Salo ja Ishmael Falke: Elohiiri, Tehdasteatteri, ohjaus Ishmael Falke, lavastus Johanna Latvala, valot Jarkko Forsman, äänet Sami Skantsi ja Niklas Nybom, nuket Maiju Tainio, ensi-ilta 15.10.

1970-luvulta lähtien sana holokausti on vakiintunut merkitsemään Adolf Hitlerin johtamaa, Saksan kansallissosialistien suorittamaa järjestelmällistä kansanmurhaa 1930- ja 1940 lukujen vaihteessa. Kansanmurhan keskeisin kohde olivat Euroopan juutalaiset; heistä noin kaksi kolmasosaa, 5–7 miljoonaa ihmistä, sai surmansa.

Seija-Leena Salon ja Ishmael Falken käsikirjoittama Elohiiri pureutuu koskettavasti holokaustin arpiin. Tekijöidensä mukaan näytelmä on kunnianosoitus puolanjuutalaista syntyperää olevan amerikkalaisen Art Spiegelmanin (s. 1948) omaelämäkerralliselle Maus-sarjakuvalle, jossa eri kansallisuudet esitetään eläinhahmoina, esimerkiksi juutalaiset hiirinä ja saksalaiset kissoina.

Elohiiri sijoittuu nykyajan Suomeen. Jari ja Samuli ovat perineet isoisänsä lelukaupan. Etsiessään kaupan kätköistä yrityksen virallisia asiakirjoja he joutuvat kohtaamaan paitsi oman lapsuutensa, myös isoisän vaietun salaisuuden.

Jari oli kuusi ja Samuli neljä kun he menettivät vanhempansa liikenneonnettomuudessa ja joutuivat keskitysleiriltä selvinneen isoisänsä Jacek Segalin huollettaviksi. Isoisän selviytymisstrategiaan on kuulunut kauhistuttavien asioiden – niin poikien menetyksen, kuin oman menneisyytensä – siivoaminen pois näkyviltä.

Draamaa
ja jännitystä

Elohiiri punoo keskitysleirin kokeneen isoisän tarinaa hienovireisesti aikuisten poikien tarinoihin ja onnistuu näin lähestymään taiteissa paljon käsiteltyä holokaustia tuoreesta näkökulmasta.

Tarinan läpi kulkee vahvana perheestä eroon joutumisen teema: isoisä joutui eroon perheestään keskitysleirille saavuttuaan, Jari ja Samuli menettivät vanhempansa onnettomuudessa, Jari on joutunut eroon pienistä lapsistaan parisuhteen hankaluuksien vuoksi ja Samuli suree oman parisuhteensa lapsettomuutta.

Toisaalta tarina osoittaa, että tulevaisuudessa on toivoa, eikä trauman kierteen tarvitse jatkua ikuisesti.

Elohiiri on perinteinen draama, jossa on myös jännitysnäytelmän piirteitä. Dialogi on luontevan kuuloista puhekieltä.

Falken ohjaamassa esityksessä on realistinen tyyli, johon menneisyydestä kertovat unenomaiset nukketeatterikohtaukset kontrastisesti avaavat toisen tason.

Psykologisesti uskottavaa

Lauri Rautiainen (Jari) ja Tommi Lindman (Samuli) tekevät psykologisesti uskottavaa työtä. Rautiainen tavoittaa Afganistanissa palvelleeseen karskiin Jariinsa yhtäältä syvältä lapsuudesta kumpuavan vihan ja katkeruuden, toisaalta herkkyyden, joka ilmenee erityisesti hänen kaipauksessaan lapsiaan kohtaan.

Myös Lindmanin Samulissa on tarkasti ja laajalla tunneskaalalla tavoitettu hahmon erilaisia ulottuvuuksia, kuten pelosta nouseva tarve hyssytellä uhkaavasti käyttäytyvää veljeä sekä tapahtumien saamien yllättävien käänteiden myötä esiin kumpuavaa petetyksi tulemisen tunnetta, turhautumista ja vihaa.

Lelukauppalavastuksessa on mainiosti tavoitettu tarinan henkilöiden sisäistä maailmaa visualisoiva ummehtuneisuus ja elottomuus. Vasta kun menneisyyden haamut on kaiveltu esiin – kauppa myllätty mullin mallin – on mahdollisuus jatkaa eteenpäin.

Tehdasteatteri joutuu epäilemättä tuottamaan esityksensä melko niukoilla budjeteilla. Esityksen skenografinen toteutus on kuitenkin mainio esimerkki siitä, miten kekseliäisyydellä ja taidolla erilaisista kierrätetyistä ja lahjoitetuista tarvikkeista voidaan rakentaa näyttävä ja tarkoitusta palveleva visuaalinen ilme.

ANNINA KARHU