• Johanna Sinisalo: Enkelten verta. Teos 2011, 274 s.
Johanna Sinisalon uutta romaania voi kuvata monilla teonsanoilla, jotka saavat aikaan, ainakin näennäisesti, vastakkaisia reaktioita. Enkelten verta nimittäin luennoi, melkeinpä saarnaa, ottaa voimallisesti kantaa, mutta samalla se koskettaa ja antaa mahdollisuuksia kuvitella kauneutta. Etiikka, ekologia ja estetiikka yhdistyvät romaanissa laajaksi kennostoksi.
Enkelten verta on harvinaisen ajankohtaista spekulatiivista fiktiota, joka rakentaa kuvan nurkan takana odottavasta maailmasta. Romaani ajoittuu 2010-luvun jälkipuoliskolle, tulevaisuuteen, jonka toteutuminen voi olla hyvinkin todennäköistä.
Yhdysvalloissa on alkanut levitä pesäautio, mehiläisyhdyskuntien romahtamisilmiö eli CCD (Colony Collapse Disorder), joka vaikuttaa laajenevan koko maapallolle. Tampereen lähistöllä mehiläisiä kasvattava Orvo löytää omasta tarhastaan tyhjiä pesiä ja kuolleita kuningattaria.
Enkelten verta tematisoikin kuolemaa monella eri tavalla. Mehiläisten joukkokatoamisten seurauksia Sinisalo käsittelee tieteellisiin raportteihin nojaten ja tuo esille niiden vaikutuksia niin erilaisten kasvien viljelyyn kuin lihakarjankasvattamiseen.
Mehiläiskuolemien globaalien seurausten lisäksi kuolema saa romaanissa henkilökohtaisuuteen rakentuvan tarkastelun. Orvon poika Eero nimittäin kuolee väkivaltaisesti. Isän tuskaa kuvataan erittäin herkkävaistoisella kynällä, vaikka suru onkin kuin syvältä kaivelevaa veitseniskua.
Mehiläisten pesäautio on romaanissa oire maailman ekologisesta huonovointisuudesta mutta mehiläiset edustavat samalla myös utooppista, maagista mahdollisuutta toiseen maailmaan, josta jo eri kansojen vanhat uskomukset ja kansantarut kertovat. Sinisalo yhdistääkin erittäin taitavasti nykymaailman raadollisuuden vanhoihin viisauksiin, ja siten hän luo myös jonkinlaista toivoa muutoin niin pessimistiseen maailmaan.
Toinen
maailma
Orvo löytää kuolleen mehiläiskuningattaren kautta portin toiseen todellisuuteen, tulevaisuuden paratiisiin, jossa luonto voi hyvin ja mehiläiset pörräävät. Orvossa syntyy halu paeta portin toiselle puolelle.
Eettisesti vastuuntuntoisena miehenä hän valitsee jäämisen reaalimaailmaan, ettei veisi tahtomattaan mukana paratiisia saastuttavia elementtejä. Sinisalon romaanissa eettinen vastuuntunto ajaakin henkilökohtaisten halujen ja tarpeitten edelle.
Romaani rakentuu Orvon minäkerronnasta sekä Eero-pojan internet-blogeista. Eero kuuluu Eläinten vallankumousarmeijaan, täsmäiskuja tekevään aktivistiryhmään, jonka ideologiaa blogit julistavat. Blogitekstien kautta romaani ei pelkästään kuvaa täsmällisesti nettimaailman vihapuhejatkumoja vaan myös jakaa paljon tietoa vaikkapa karjankasvatuksen todellisuudesta.
Sinisalon kertojan ääneen mahtuu valistajaa, ennustajaa, runoilijaa, poliitikkoa ja eettistä ajattelijaa. Enkelten verta -romaania lukiessa vahvistuu usko fiktion voimaan ja tehoon ottaa esiin globaalisti tärkeitä ongelmakenttiä, joissa yhdistyy etiikka ja politiikka. Enkelten verta tarkentuu ekopoliittiseksi romaaniksi, joka ei sivuuta estetiikkaa.
