Kirja-arvostelut

Anoppi viikonloppuvisiitillä

Satu Taskisen esikoisteoksessa valmistaudutaan tarjoamaan täydellistä paistia.
Satu Taskisen esikoisteoksessa valmistaudutaan tarjoamaan täydellistä paistia.

• Satu Taskinen: Täydellinen paisti. Teos 2011. 307 s.

Romaania Täydellinen paisti ei olisi mies voinut kirjoittaa. Näin rankka herjanheitto naiseuden kipupisteistä taitaa olla sallittua vain asianosaisille eli naisille.

Satu Taskisen esikoisteoksessa eletään vahvasti odottavissa tunnelmissa. Taru Korhonen valmistautuu tarjoilemaan pyhäinpäiväateriaa itävaltalaisen miehensä sukulaisille ja kokee ulkomaalaisena miniänä valtavaa onnistumisen painetta. Avopuolisokin hermoilee salaa arvaamattomasti käyttäytyvien naistensa puolesta, eikä yläkerran naapuri Frau Berger osaa päättää, missä määrin osallistua vierailun kulkuun tai yleensä mihinkään. Jopa Wienin sumuinen sää antaa odotuttaa kirkastumista.

Kirja alkaa hauskana satiirina ja iskee heti naisellisuuden ytimeen, jossa parhaimmillaan täydellisen kontrollin tarve kohtaa fyysisen kömpelyyden. Kotonaan Tarun on mielestään hallittava kaikki, mutta esimerkiksi autoa hän ei suostu ajamaan edes läheiseen ostoskeskukseen tai ymmärtämään lähikaupan tapaa hyllyttää tavaroitaan. Pienet hankaluudet kasvavat suhteettoman suuriksi, kun niitä oikein pohdiskelee, ja sen Taru osaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kotiseinienkin sisällä irrationaaliset tekijät, kuten mies, tahtovat ärsyttää sotkuisuudellaan.

Tarun ajatukset karkailevat ja poukkoilevat hauskan hysteerisesti ympäriinsä, mutta johtotähtenä pysyy täydellinen sianpaisti Sehr geehrter Herr Fidlerin koko ajan epäselvemmiltä tuntuvien ohjeiden mukaan.

Tunnelma
vaihtuu

Keskikohdan tyhjäkäynnin jälkeen tunnelma äkkiä vaihtuu. Vierailun aikana Tarun itseensä käpertyvä käytös saa selityksensä. Anoppi osoittautuu melkoiseksi hirviöksi, jonka kontrollintarve taas ulottuu jo keski-ikäistyneisiin lapsiin. Erityisesti tytär on saanut kärsiä äidistään. Tarun miehenkin umpisolmuihin vihjataan, mutta Täydellinen paisti pysyy ehdottomasti naisten kirjana, ja hyvä niin.

Joka tapauksessa mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Kertojana ehdottoman epäluotettava Taru on äänessä, vaikka ei hallitse tapahtumia, ja hupaisan tutustumisen jälkeen taustalta paljastuva synkkä salaisuuksien ja puhumattomien traumojen kuvio on komea. Eikä Tarun jatkuvasti virtaava pulina itse asiassa edes kuulu kauas, sillä vieraat pitävät emäntäänsä varsin hiljaisena ihmisenä.

Suomalainen miniä ei siis mahdu muottiin, mutta ei ehkä Tarun luulemista syistä. Kaikilla muillakin kirjan naisilla tuntuu olevan suuria vaikeuksia elää elämäänsä yhteisön jäsenenä, vaikka keskenkasvuisella ja epävarmaksi jääneellä Tarulla ei ole aikaa sitä huomata. Tämä kerrontatekninen ratkaisu tekee romaanista mielenkiintoisen, sitten kun kyllästyy naureskelemaan sianlihalle.

Toki perinteisen paistin valmistuksesta on saatu paljon irti, mutta ei silti ihan kaikkea. Taru ja sianpaisti ajautuvat tahtomattaan merkillisiin tilanteisiin ja liikkuvat paikasta toiseen varsin vilkkaasti. Lihakimpaleen vertautuminen Tarun kohtaloon toimii hyvin, sillä molemmat aiheuttavat melkoisesti ongelmia niin raakoina kuin kypsinäkin.