Osa 21/33: Autonkuljettaja
Kaikki oli taas hyvin. Tiina oli käpertynyt hänen kainaloonsa sohvalle ja kaksoset leikkivät olohuoneen lattialla. Aurinko piirtyi kultaisina neliöinä huoneen lattiaan ja seiniin ja Harjun olo oli samaan aikaan pehmeä ja vahva. Häntä vaivanneet asiat – kuumeinen ajojahti ympäri Suomen, hänen hyllytyksensä Keskusrikospoliisista, häneen kohdistuneet rikosepäilyt ja salaperäinen nainen – olivat enää etäisiä muistoja.
Harju silitti Tiinan hiuksia ja oli sanomassa jotakin, mutta huomasi, että hänen kuiva ja painava kielensä täytti koko suun. Eikä se totellut häntä. Harju hätääntyi. Hän yritti tönäistä Tiinaa, jotta tämä huomaisi hänen ahdinkonsa. Samassa Tiina oli kainalossa kuin kivi, kova ja kylmä. Kaksoset katosivat, samoin aurinko. Tuli pimeää ja Harju tunsi putoavansa sohvalta. Ei olohuoneen lattialle, vaan paljon syvemmälle maan sisään.
Kaikki ei ollut hyvin.
Sen Harju ymmärsi heti. Hän yritti avata silmiään ja tunnustella olemistaan. Uni oli ollut realistinen ainakin yhdessä suhteessa. Hänen kielensä oli suuri ja kitalakeen tuskallisesti liimautunut. Harjun päässä tykytti kipu, joka halkaisi kallon ja samalla koko maailman. Harju kokeili liikkuivatko sormet ja varpaat. Liikkuivat.
Harju sai silmänsä raolleen. Jotakin tuttua, vaikka vielä kovin epätarkkaa. Ikkunan kaari, musta selkänoja. Harju pakotti silmät sivuliikkeisiin ja hahmotti asentonsa ja paikkansa. Hänen oma Ford Focuksensa. Hän makasi selällään takapenkillä jalat tuskaisesti koukussa. Ikkunasta hän näki sinistä ja harmaita pisteitä, jotka pehmein kaarin piirsivät jotakin siniselle pohjalle. Harju ymmärsi vasta hetken kuluttua, että katseli taivasta ja lokkeja.
Hän hengitti syvään ja sekin koski. Ilman mukana hänen nenäänsä tuli haju, joka oli sekoitus ruostetta ja vanhaa jääkaappia. Hän oli ollut poliisi kohta kaksi vuosikymmentä ja tiesi, mikä haisi juuri tältä.
Harju sai ojennettua kätensä pään yli ja avattua oven. Raikas ilma tulvahti sisään, ja Harju tunsi riuskan tuulen pöyhivän hiuksiaan. Hän kuuli aallot lähellään ja tajusi olevansa rannalla. Hän veti itsensä ulos ja päätyi selälleen hiekkaan. Jalat olivat puutuneet koukkuasennossa ja hän joutui ojentelemaan ja hieromaan niitä ennen kuin ne suostuivat nostamaan hänet pystyyn ja hän pääsi kiertämään auton.
Harjulla ei ollut ollut koskaan elämässään autonkuljettajaa. Nyt oli. Mutta ikävä kyllä tämä oli kaulasta valuneesta verestä ja epäluonnollisesta asennosta päätellen kuollut.
