• Katarina Wennstam: Tahra. Suomentanut Laura Beck. Otava 2011, 431 s.
Katarina Wennstamin (s. 1973) mukaan ruotsalaiset miehet ostavat mieluiten seksiä naisilta, jotka vaikuttavat iloisilta ja innokkailta eivätkä alistetuilta uhreilta. Tympeä ja tyly väittämä, mutta vaikea onkin kuvitella Svea-mamman hyvinvoivaa Nisse-poikaa maksamassa seksipalveluista pahoinpidellyn ja pelokkaan näköiselle prostituoidulle.
Varakkaista, menestyvistä ja jopa yläluokkaisista bordellikävijoistä on kyse Wennstamin Tahra-romaanissa, joka on naisten kokemaa väkivaltaa käsittelevän trilogian ensimmäinen osa. Miehet jotka vihaavat naisia -asetelma vaikuttaakin olevan tätä nykyä yksi ruotsalaisen jännärikirjallisuuden kestoaihe ja siihen myös Wennstam pureutuu.
Wennstam tarkastelee asetelmaa paritusoikeudenkäynnin kautta, mutta ennen kaikkea psykologisoimalla ostettuun seksiin liittyviä ilmiöitä. Menestyvä asianajaja Jonas Wahl on oikeudenkäynnin suosittu TV-kommentaattori, joka kameran pysähdyttyä säntää prostituoidun pakeille.
Wahlin suoraan sisustuslehdestä repäistyä kotia hoitaa kaunis Rebecca-vaimo, joka ehtii menestyä myös toimittajana. Kaksi lasta, 14-vuotias Emma ja Oliver, täydentää unelman, joka romaanin edetessä tahriintuu.
Häpeä ja nautinto
Romaanin juoni rakentuu kohti hetkeä, jolloin Jonas jää kiinni salaisuudestaan ja siitä tulee julkinen tieto. Itse asiassa mies on jo aiemmin tuomittu seksin ostamisesta, mutta hän on selvinnyt siitä kaikessa hiljaisuudessa sakot maksamalla.
Syyttäjä Madeleine Edwards kuitenkin tietää Jonaksen paheen ja vaimokin aavistelee. Romaani keskittyy pitkälti pohtimaan häpeän, syyllisyyden ja likaisuuden tuntoja, jotka eivät koske ainoastaan Jonasta vaan myös hänen vaimoaan.
Rikostoimittajataustainen Wennstam kuvaa asiantuntevasti ja kriittisesti ruotsalaista lainsäädäntöä, naiskaupan ja prostituution todellisuutta. Psykologisoiva ote bordelleissa käyviin miehiin ei sen sijaan tunnu tarjoavan muuta sen syvemmälle menevää selitystä kuin toteamuksen miehistä, jotka vihaavat naisia.
Erityisesti naishahmojen, Rebeccan ja Emma-tyttären kautta Wennstam tuo esiin seksuaaliseen nautintoon liittyvän häpeän. Nuori Emma on löytämässä oman seksuaalisuutensa, mutta joutuu häpeämään sitä.
Rebecca puolestaan häpeää itsensä lisäksi myös miestään ja tarvettaan ylläpitää kaunis koti kokonaisena, vaikka se on sisältä liattu. Wennstamin kuvauksen suorasukaisuus ja kaunistelemattomuus on karua.
Romaanin aihe on keskustelun arvoinen, ja siksikin on sääli, että teos on suhteellisen kömpelösti rakennettu ja kirjoitettu. Liian moni henkilöhahmo saa avata ajatusmaailmaansa, jolloin kenestäkään ei saa lopulta otetta. Wennstam myös sisällyttää faktatietoa ja sivujuonteita turhankin tiuhaan tarinaansa, joka olisi hyötynyt karsimisesta.
Kiinnostavin ja koskettavin hahmo on nuori Emma, joka jo teini-ikäisenä joutuu kokemaan seksuaalisuudestaan nauttivan naisen häpeää. Tämän näkökannan Wennstam tuo vakuuttavasti esiin ja piirtää samalla kuvan hyvinvointiyhteiskunnasta, jonka miesten yhteinen alitajunta vaikuttaa rakentuvan naisten halveksunnalle. Miksi, jää vastattavaksi.
