Suomen kulttuurirahasto jakoi vuotuiset apurahansa ja palkintonsa Helsingin Finlandia-talossa sunnuntaina. Rahasto myönsi runsaalle tuhannelle taiteen ja tieteen tekijälle yhteensä 20,3 miljoonaa euroa, mikä on suunnilleen yhtä paljon kuin kahtena viime vuonna. Apurahan sai 14 prosenttia hakijoista. Suurimmat yksittäiset tuet olivat 100 000 euroa, ja ne annettiin kolmelle isolle hankkeelle.
Professori Jussi Niemi tutkii kielitieteen menetelmin skitsofreenien kielenkäyttöä. Viulisti Minna Pensolan Voimakolmio-projektin tarkoitus on kehittää kuulijoiden, muusikoiden ja säveltäjien vuorovaikutusta epämuodollisissa konserteissa. Professori Jussi-Pekka Taavitsainen tutkii Turun tuomiokirkon keskiaikaisia pyhäinjäännöksiä.
Tuomiokirkon pyhäinjäännöksille 100 000 euroa
Merkittävistä kulttuuriteoista rahasto palkitsi tällä kertaa akatemiaprofessori Kari Astalan ”matemaattisista läpimurroista ja tieteen luovasta soveltamista”, lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren ”sanavalmiista kasvattamisesta ja nuorten rohkeasta puolustamisesta” sekä sarjakuvataiteilija Ville Tietäväisen ”taiteellisesta rohkeudesta ja ihmisyyden puolustamisesta”.
Kukin palkittu sai 30 000 euroa.
Käyttötaiteen graafikoksi itseään luonnehtiva Ville Tietäväinen on jokseenkin hölmistynyt mittavasta palkinnostaan.
– Sarjakuvaan liittyvistä taiteilijoista tämän palkinnon on saanut aiemmin vain Tove Jansson. Lisäksi yllätti se, että tunnustus tuli työstä, joka julkaistaan vasta ensi syksynä.
Tietäväisen syyskuussa ilmestyvä pitkä sarjakuva nimeltään Näkymättömät kädet on kuitenkin selvästi jotain uutta Suomessa. Graafisen romaanin mitat täyttävä tarina on 216-sivuinen, noin 1 500 kuvaa ja 70 henkilöhahmoa sisältävä viiden vuoden suurtyö.
Sarjakuvaeepos kertoo maahanmuutosta, ihmisten eriarvoisuudesta ja epäinhimillisistä oloista Etelä-Espanjan kasvihuoneplantaaseilla.
– Koin, että minulle syntyi todistusvelvollisuus, kun kävin paikan päällä Marokossa, Barcelonassa ja Andalusian Almeriassa.
Tietäväinen kuitenkin painottaa, että Näkymättömät kädet ei ole pamfletti vaan taideteos.
– Agendana on kertoa siirtolaisen, yksilön kokemus. Näin meikäläisetkin voisivat ehkä kokea jotain sympatiaa – mediassa kun nämä ihmiset epäinhimillistetään uhkaavaksi massaksi.
Nyt palkittu sarjakuvataiteilija myös muistuttaa, että vain kolmasosa tarinasta kuvaa kasvihuoneiden helvettiä.
– Työni keskeinen teema ei ole poliittinen, se on pikemminkin identiteetin etsiminen ja kadottaminen.
TS–STT
