• Sokea kirjakauppias. Uutta sorbiproosaa. Ylä- ja alasorbista suomentanut Eero Balk. Mansarda 2010. 270 s.
Kari Klemelän pieni sauvolainen kustantamo Mansarda on jo pitkään tehnyt ainutlaatuista kulttuurityötä esitellessään suomalaisille lukijoille aikaisemmin lähes tuntemattomiksi jääneitä kansallisia kirjallisuuksia.
Klemelän oman harrastuneisuuden takia Slovenian sanataide on käännöksissä noussut erityisasemaan, mutta muihinkin kirjallisuuksiin Mansardan huomio on ehtinyt kiinnittyä.
Ainutlaatuinen
valinta
Täysin ainutlaatuinen valinta on Mansardan tuoreimpiin uutuuksiin kuuluva novellikokoelma Sokea kirjakauppias, sillä se esittelee nyt suomalaisille ensimmäistä kertaa sorbinkielistä kaunokirjallisuutta.
Sorbi lienee useimmille suomalaisille ja laajemminkin ottaen pohjoismaalaisille tyystin tuntematon kieli ja kansallisuus; sitäkin arvokkaampaa on, että vihdoinkin sorbinkielisiin teksteihin voi tutustua suoraan alkukielestä tehtyinä käännöksinä. Kannattaa muistaa, että serbeiksi puolestaan kutsutaan Balkanilla asuvaa ja eteläslaavilaista kieltä puhuvaa, sorbeja paljon suurempaa kansakuntaa.
Sokea kirjakauppias tekee tutuksi 13 sorbiksi sepittävää kirjailijaa noin kahdenkymmenen viime vuoden ajalta. Teoksen arvoa lisää, että suomentaja Eero Balk esittelee saatesanoissaan pientä eurooppalaista kansallisuutta.
Novellit kyselevät esimerkiksi sitä, mistä turhautunut aviovaimo löytää mielenrauhan ja mitä yllättävä paketti saattaa tuoda aikojen takaa – taikka miten käy toimittajalle, joka on salannut vastavallankumoukselliset ajatuksensa niin tarkkaan, ettei hänestä ole Stasillakaan kansiota.
Postmodernimpaa on pohtia, miten ryppyilevä romaanihenkilö pannaan ruotuun.
Itäisen Saksan kaakkoiskulmassa asuva ja omaa länsislaavilaista kielimuotoaan puhuva yhteisö on tshekkien, slovakkien ja puolalaisten lähisukukansa, joka tunnetaan näyttävistä kansanpuvuistaan, musiikistaan ja perinteistään. Sorbien modernia maailmaa edustavat säveltäjät, muusikot ja kuvataiteilijat – sekä tietysti runoilijat, joiden tuotantoa on toki jossain määrin tihkunut myös saksalaisen valtaväestön saataville.
Sorbilla on kaksi kirjakielistä muunnelmaa: ylä- ja alasorbi, joita kumpaakin Balk on käännöksiä poimiessaan käyttänyt. Yläsorbin keskus on Bautzen, sorbiksi Budyshin, Saksin osavaltiossa – ja alasorbin Cottbus eli Chosebuz Brandenburgin osavaltion puolella. Kaikki sorbit, noin 60 000 henkilöä, ovat käytännössä kaksikielisiä eli puhuvat saksaa yhtä hyvin kuin sorbia.
Sorbin kielellä on painettu kirjoja jo 1500-luvulta lähtien. Tämän perinteen nykymuotoihin Sokea kirjakauppias nyt tutustuttaa lukijansa – keinoiltaan sangen perinteisesti, mutta etnisen erikoisuutensa takia puoleensavetävästi.
