Näyttämötaide

Tositarinoista puhuttelevaan fiktioon

Einstein (Pekka Heiskanen, kesk.) osoittaa Menuhinille (Jaakko Kuusi) ja tämän sisarelle, miten toimimatonta ovikelloa voi lähestyä suhteellisuusteorian näkökulmasta.
Einstein (Pekka Heiskanen, kesk.) osoittaa Menuhinille (Jaakko Kuusi) ja tämän sisarelle, miten toimimatonta ovikelloa voi lähestyä suhteellisuusteorian näkökulmasta.

• Ishwar Maharaj: Hidden Place, Tehdasteatterin järjestämän Kriik! -teatterifestivaalin ohjelmistoa, ohjaus Ishwar Maharaj, 27.11.

• Peter Hacks: Albert Einstein, suomennos Sari Tirkkonen, Tehdasteatterin järjestämän Kriik! -teatterifestivaalin ohjelmistoa, ohjaus Karim Tsarkov, lavastus Ivo Gabbianelli, 28.11.

Tehdasteatterin 26.11.–15-12. järjestämä Kriik!-teatterifestivaali rakentuu yhdeksästä esityksestä, joiden teemana on yhteisesti jaettu tarina. Englantilaisen – Suomessa aiemminkin vierailleen – Ishwar Maharaj’n käsikirjoittama ja ohjaama Hidden Place pohtii, millaista on elää naisena fasistisessa hallintojärjestelmässä.

Hidden Place kuvaa tilannetta, jossa ihminen voi ahdistavissa ulkoisissa olosuhteissa paeta vain oman päänsä sisälle. Siellä on vielä tilaa mielikuvitukselle, siellä voi olla kuka on ja elää tavalla, joka ei ole ulkoapäin määrätty.

Napakkarytminen esitys perustuu Maharaj’n lukemiin tosikertomuksiin kivitystuomion saaneesta naisesta sekä teloitetusta teinitytöstä. Esitys rakentuu kuudesta kohtausfragmentista, joissa varioidaan erilaisia tulokulmia taustalla väikkyviin tosikertomuksiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Näyttelijät Katriina Hankela ja Hanna Ojala asennoituvat nykyteatterillisessa hengessä esittämiinsä henkilöhahmoihin selkeästi rooleina, jotka vaihtuvat kohtauksesta toiseen, ja jotka voidaan konkreettisesti pukea päälle esimerkiksi huivien avulla. Roolihahmot eroavat gestisesti ja rytmisesti selkeästi toisistaan. Näyttelijöiden työskentelyssä – melkein tyhjällä näyttämöllä – on vahva emotionaalinen lataus.

Nerous, hulluus
ja arkijärki

Saksalaisen Peter Hakcsin (1928–2003) pienoisnäytelmä Albert Einstein kuvaa kahden oman alansa virtuoosin, Nobel-palkitun fyysikon Albert Einsteinin (1879–1955) ja viulutaiteilija Yehudi Menuhinin (1916–1999) fiktiivistä tapaamista.

Tosielämässä heidän kerrotaan kohdanneen yhden kerran. Vuonna 1930 Menuhin soitti Berliinin Filharmonisen orkesterin solistina. Konsertin jälkeen Einsteinin ryntäsi Menuhinin perään ja sanoi: ”Teidän musiikkinne on pakottanut minut taas uskomaan, että Jumala on olemassa.”

Näytelmässä Einstein on kuullut Menuhinin soittavan radiossa Mendelssohnin konserton. Hän matkustaa koko Amerikan mantereen läpi, kertoakseen taiteilijalle henkilökohtaisesti, kuinka paljon piti tämän soitosta.

Miehet tekevät vaihtokaupan: Einstein lupaa ratkaista toimimattoman ovikellon arvoituksen ja Menuhin soittaa Einsteinille tämän haluaman konserton. Kumpikaan ei tyydy tavanomaiseen tapaan ratkaista tehtäväänsä.

Menuhinin sisaren – joka edustaa järkevää ja tavanomaista ajattelua – näkökannalta tämä kaikki tuntuu käsittämättömältä ja ”hullulta”. Nerouden, hulluuden ja arkijärjen suhteesta muodostuukin näytelmän keskeisin dramaturginen jännite.

Einsteinin on arveltu sairastaneen lievää Aspergerin oireyhtymää. Oireyhtymään kuuluu yhtäältä totaalinen syventyminen yhteen tai useampaan mielenkiinnon kohteeseen. Toisaalta aspergerilaisilla on usein laadullisia ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Yleensä he ovat valtaväestöä asiakeskeisempiä. Näytelmä kuvaa mielestäni koskettavasti juuri aspergerilaista maailmassa olemisen tapaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Pekka Heiskanen (Albert Einstein), Jaakko Kuusi (Yehudi Menuhin) ja Sari Tirkkonen (Hefshibah Nikolas) antavat tilaa esittämiensä hahmojen omalaatuiselle ajattelulle ja tunne-elämälle sekä selkeille tahdonsuunnille. Karim Tsarkovin ohjaama, lämpimän huumorin sävyttämä, konstailematon esitys on tiivis ja tyylillisesti eheä.