Näyttämötaide

Giselleä leikisti ja tosissaan

Saku Koistinen (vas.), Ville Ahonen, Robert Brotherus, Miikka Tuominen, Masi Tiitta, Saara Töyrylä, Outi Condit ja Vida Hulkko baletin valloissa.
Saku Koistinen (vas.), Ville Ahonen, Robert Brotherus, Miikka Tuominen, Masi Tiitta, Saara Töyrylä, Outi Condit ja Vida Hulkko baletin valloissa.

• Und er libet: Gisellen keveys ja kuolema. Dramaturgia, koreografia ja ohjaus Anna-Mari Karvonen ja Anna Mustonen, äänisuunnittelu Heidi Lind, tilasuunnittelu Hanna Käyhkö ja Milja Aho, valosuunnittelu Käyhkö, Ainu Palmu ja työryhmä, pukusuunnittelu Käyhkö. Vierailuesitys 27.11. Kutomolla.

Helsinkiläisen Und er libet -ryhmän Gisellen keveys ja kuolema on mukaelma yhdestä klassisen baletin klassikkoteoksesta eli Gisellestä. Und er libet ei tosiaankaan ole lähtenyt toistamaan baletin tarinaa tai liikekieltä, vaan laittaa koko asetelman aivan uusiksi.

Silti tässä esityksessä on todella paljon samaa kuin balettiversiossakin, mikä on yllättävää, sillä Und er libet sanoo panostavansa niin sanottuun trash-estetiikkaan. Sillä ei luulisi olevan mitään tekemistä klassisen teoksen kanssa.

Samaa löytyy romanttisesta eetoksesta, joka on päivitetty nykyaikaiseksi. Samaa löytyy myös jopa liikekielitapailuista tai kohtauksien sisällöistä. Jos tuntee Gisellen balettiversion hyvin, saa esityksestä esiin ekstraa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Huolimatta jaetuista elementeistä Und er libetin teoksen koko lähtöasetelma on jotakin muuta. Esiintyjät viihtyvät keskenään ja luovat tapahtumatilanteen, jossa yleisö aivan kuin sattuu olemaan mukana. Roskaan, trashiin, viittaavat konkreettisesti esitystilan nurkassa olevat kasat tyhjistä pulloista, jätesäkeistä ja siitä sun tästä tilpehööristä.

Esityksen aikana käsitellään Gisellestä tuttuja teemoja ja motiiveja, tosin pitkällisesti, kenties aivan tarkoituksellisestikin, jolloin outous ja kummastuttaminen jäävät pintaan.

Rakastuminen nousee keskeiseksi ja samoin kuolema, mutta niiden väliin mahtuu niin hulluutta kuin järjestystä ja maalaishenkinen pas de deux -osio. Kyse on leikitellen tekemisestä, mutta silti äärimmäisen vakavasta otteesta ja asiasta.

Kahdeksan esiintyjää, viisi miestä ja kolme naista, ovat kaikki Giselle ja eivät ole Giselle. Kohtauksissa, joita he kutsuvat luonnoksiksi, eri hahmot astuvat esiin tanssimaan, puhumaan, laulamaankin joko sooloissa, pas de deux’eissa tai ryhmänä.

Esityksen yksi kiinnostavin piirre on esiintyjien kollektiivisuudessa. Esiintyjissä on ammattinäyttelijä (Outi Condit), ammattitanssija (Saara Töyrylä), mutta myös teini-ikäinen tyttö ja poika. Tekniikka ei nouse tärkeäksi vaan hahmon rakentaminen ja läsnäolo, joissa molemmissa tavoitellaan mahdollisimman luonnollista olemista vaikka samalla esitetään.