Kirja-arvostelut

Nurmio tuomaroi omassa ylhäisyydessään

Yli kolmekymmentä vuotta musiikkia julkaisseen Hannu ”Tuomari” Nurmion taipaleella riittänyt karumpiakin maisemia.
Yli kolmekymmentä vuotta musiikkia julkaisseen Hannu ”Tuomari” Nurmion taipaleella riittänyt karumpiakin maisemia.

• Jukka Lindfors, Markku Salo & Raimo Pesonen: Dumari – Kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan. WSOY 2010. 582 s.

Hannu ”Tuomari” Nurmio on tallannut oman polkunsa suomalaisessa populaarikulttuurissa. 1960-luvulla alkanut musiikintekeminen jatkuu yhä. Marraskuun 21. päivänä koittaneen 60-vuotispäivän alla ilmestyi Nurmion uusin albumi Paratiisin puutarha, jonka lyriikat, sävellykset ja soinnit kytkeytyvät luontevasti luovaan jatkumoon.

Nurmion kuusikymppisiin tähdättiin muitakin julkaisuja. Vastikään näkivät päivänvalon vuoden 2006 Tangomanifestiin tarkentuva Tahvo Hirvosen dokumentti-dvd Stadilaista tangoa etsimässä sekä kahden dvd:n kokoelma Dumari – Elää, potkii ja puree!, johon on haarukoitu videoita ja keikkanäytteitä 1980-luvulta tähän päivään.

Juhlinta huipentuu teokseen Dumari – Kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan. Massiivinen, lakikirjan kokoinen opus kattaa Nurmion vaiheet lapsuudesta aivan viimeisimpiin aktiviteetteihin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Äänessä on Nurmion ohella kymmeniä kollegoja ja aikalaisia, joiden todistukset saavat tuekseen monenlaisia kirjallisia lähteitä sanomalehtiartikkeleista kirjoihin sekä mittavan ja moni-ilmeisen kuvituksen.

Elämäkerta on ollut tekeillä saatetiedon mukaan 12 vuotta. Se näkyy hyvällä tavalla lopputuloksessa. Kirja on perusteellinen esitys aiheesta kolutessaan Nurmion tekemiset tiheällä kammalla.

Monumentteja vastaan

Nurmion koululaisvuosina käynnistynyt musiikintekeminen on ammentanut syvistä lähteistä. Bluesin ja folkin kaltaisten juurityylien ohella Nurmion ilmaisuun on matkalla uutteutunut sävyjä niin Tom Waitsin rupisen ronksuvasta tuotantoestetiikasta kuin Balkanin kulttuurikehdosta.

Lyyrisesti iskevämpiä Nurmion vaikuttajia on ollut turkulainen Suomen Talvisota 1939–1940 sekä underground-yhtyeen albumi Underground-Rock (1970). Etenkin Jarkko Laineen psykedeelissävyisten tekstien kaikuja on kuultu aivan viimeisimmissäkin Nurmion töissä – tässä suhteessa uusin pitkäsoittokin huikeasti assosioivine sanoituksineen herättää muistumia suomalaisen vastakulttuurin avainteoksesta.

Muutenkin Nurmio on ottanut etäisyyttä vallitseviin auktoriteetteihin. Kun esimerkiksi läpimurtolevy Kohdusta hautaan (1979) sekä sen kestosuosikiksi noussut ralli Valo yössä twist tuuppasivat laulajan ja lauluntekijän koko valtakunnan tietoisuuteen, Nurmio käytti tilaisuutta hyväksi ja sukelsi seuraavien teostensa teksteissä vieläkin syvemmälle omiin maailmoihinsa.

Odotusten ja suosion tuomia paineita Nurmio on käsitellyt vaihtelevalla menestyksellä. Kokoonpanojen muuntelu on avannut sointimaailmaan uusia ulottuvuuksia ja karistanut kannoilta hittien kärttäjät. Alkoholi ja amfetamiini taas saivat miehestä yliotteen oman minän ja ulkoisen maailman välisen ristiriidan synnyttämässä kaaoksessa 1980-luvulla, mitä ei liioin peitellä elämäkerrassa.

Sittemmin Nurmio on profiloitunut tiukaksi ammattilaiseksi, on kyseessä levytyssessio tai oman julkisuuskuvan vaaliminen. Rautoja tuntuu hehkuvan monella taholla useita samaan aikaan, ja seppä senkun takoo.

Tarkat pykälät

Dumari-järkäleen ansioita onkin juuri rehellisyys. Elämäkerran kohteesta ei pyhitetä salonkikelpoista kansallista ikonia, vaan Nurmio näytetään kokokuvassa munasillaan sarvineen ja karvoineen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Henkilökuvan ohella kirja käsittelee suomalaisen populaarimusiikin kehitystä viimeisen puolen vuosisadan ajalta kiinnostavasti. Tyylisuunnat nousevat ja painuvat unholaan, mutta Nurmio tuntuu aina löytäneen innostavaa tekemistä vaihtelevilta tahoilta.

Musiikki kulkee koko ajan kerronnan keskiössä – laulujen taustat, studiosessiot, bändien miehitykset, keikat ja julkinen vastaanotto selvitetään perusteellisesti.

Kuvitus on linjassa tekstisisältöön. Kloppivuosien sinikantiset bändivihkot, ilmoitukset, erilaiset kansikuvat sekä lukuisat ennen julkaisemattomat muoto- ja liveotokset kasvattavat opuksen informatiivisuutta oleellisesti.

Diskografioineen ja kattavine hakemistoineen Dumari on esimerkillinen muusikkoelämäkerta, johon tulevia teoksia verrataan – juuri sellainen, jonka persoonallinen oman tien kulkija ansaitsee.