Kirja-arvostelut

Helvetti maan päällä

Harri Raitis kirjoittaa samaa kirjaa yhä uudestaan.
Harri Raitis kirjoittaa samaa kirjaa yhä uudestaan.

• Harri Raitis: Vakaumuksen tähden. Enostone 2010. 333 s.

Harri Raitis jatkaa Suomen lähihistorian kartoitusta. Valokeilassa on Turun Klassillisen Lyseon kasvatti Kosti Salonen alias Viktor Salo ja hänen kauttaan Neuvosto-Karjala, virallisemmin sanottuna Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvostotasavalta. Raitis käyttää kirjailijoiden ikivanhaa kerronnallista tekniikkaa. Hänellä on muka ollut käytössään Petroskoista löytyneitä käsikirjoituksia, joihin kertomus pääasiassa perustuu.

Halisten poika Kosti Salonen osallistuu kansalaissotaan punaisten puolella juuri sen verran, että tulee pidelleeksi kivääriä kädessään. Seurauksena on vankileiriin sulkeminen. Vanha tuttava pelastaa hänet lähes varmalta kuolemalta. Kapinan loppuselvittely on raaka. Summittaiset teloitukset ovat arkipäivää

Sodan jälkeen Salonen etsii uutta aatteellista kotia. Jonkin aikaa sellaisena toimii Edistyspuolue, mutta se ei hänen radikalismiaan tyydytä. Salosesta tulee kommunisti, ja hän siirtyy 1920-luvun alussa Ruotsin kautta Neuvosto-Karjalaan. Aluetta johtaa suomalainen kommunisti Edvard Gylling.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Projektina Suomen
vahvistaminen

Karjalassa Salosen eli Viktor Salon ja monien muiden projektina on suomen kielen ja kulttuurin vahvistaminen, lopullisena tavoitteena Suomen voittaminen kommunismille. Karjalankieleen suomalaiset kommunistit suhtautuvat kuin siirtomaaisännät. Sitä ei kannata kehittää, eihän karjalan kirjakieltäkään ole olemassa.

Salo toimii Karjalassa lehtimiehenä, opettajana ja kirjapainon johtajana. Perheeseen kuuluvat porvaristaustainen vaimo Ella ja kaksi tytärtä.

Salo on vakaumuksellinen kommunisti, jonka usko Gyllingin johtajuuteen ja kommunismin voittoon eivät vähällä horju. Vain hyvin hitaasti Salolle alkaa valjeta asioiden todellinen laita. Järjestelmää sarkastisesti nälvivät kollegat saavat Salon aluksi raivoihinsa.

Vähitellen Salokin sen tajuaa: Neuvostomaa ei ole taivas vaan helvetti maan päällä. Metsätyömailla nälän ja puutteen katkeroittamia miehiä ammutaan sumeilematta. Pieninkin vastarinta tukahdutetaan kovin ottein. Kaikkialla vallitsee kurjuus. Vuodesta toiseen vakuutetaan muutoksen olevan aivan kulman takana, mutta muutosta ei tule.

Kommunistisen järjestelmän yläluokalla on tiettyjä etuisuuksia, kuten Orwellin kuuluisilla sioilla, vaikkei eliitinkään elämä herkkua ole kurjuuden keskellä. Salot saavat kuitenkin ylimääräisiä ruoka-annoksia ja kohtuullisen asunnon. Tämä edellyttää, että aikaisemmat asukkaat heitetään pihalle. Salot ovat aidosti järkyttyneitä, kun asia selviää heille.

Gyllingin ja tuhansien muiden Karjalan suomalaiskommunistien kohtalona oli 1930-luvulla tulla joko ammutuiksi tai lähetetyksi pakkotyöhön. Gylling ammuttiin, samoin Salo, joka muuten on Gyllingin tavoin todellinen historian henkilö (tietysti Raittiin kirjallisin keinoin tulkitsemana). Suomalaisten syntinä oli vääränlainen kansallisuuspolitiikka, joka ei sopinut Stalinin kommunistiseen internationalismiin.

Maistuvan rukiista
perusrealismia

Harri Raittiin Vakaumuksen tähden on kammottavassa logiikassaan vaikuttavaa luettavaa. Pakostakin tulee ajatelleeksi, millaiseksi Suomen historia olisi muotoutunut, ainakin Neuvostoliiton kaatumiseen asti, mikäli punaiset olisivat voittaneet kansalaissodan. Heikki Ylikangas on varoittanut tämän kaltaisten spekulaatioiden turhuudesta. Historia olisi silti voinut muotoutua toisenlaiseksi. On kuitenkin vaikea keksiä syytä sille, miksi kommunistinen Suomi olisi ollut sen ihmiskasvoisempi kuin muutkaan kansandemokratiat.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kerronnallisesti ja pääosin tematiikaltaankaan romaani ei juuri tuo uutta Raittiin kirjailijankuvaan. Hän kirjoittaa samaa kirjaa yhä uudestaan – mutatis mutandis – hieman samaan tapaan kuin Kalle Päätalo tai Mika Waltari (historiallisia romaanejaan). Se ei haittaa. Raitis kirjoittaa kiinnostavia kirjoja, joiden tyyli on maistuvan rukiista perusrealismia.