Ooppera-arvostelut

Hekumointia menneisyydessä

Klaus Florian Vogt Die tote Stadtissa.
Klaus Florian Vogt Die tote Stadtissa.

• Erich Wolfgang Korngold: Die tote Stadt - Kuollut kaupunki. Ensi-ilta Kansallisoopperassa 26.11. Musiikinjohto Mikko Franck, ohjaus Kasper Holten, lavastus Es Devlin, puvut Katrina Lindsay, valaistus Wolfgang Goebbel, koreografia Signe Fabricius. Klaus Florian Vogt, Paul. Camilla Nylund, Marietta. Kirsti Valve, Marie. Markus Eiche, Frank. Sari Nordqvist, Brigitta.

Suomen Kansallisoopperaa voi onnitella painavan epäkohdan korjaamisesta: Erich Korngoldin suosituin ooppera Die tote Stadt sai odottaa Suomen ensi-iltaansa peräti 90 vuotta. 22-vuotiaana teoksen säveltänyt Korngold oli oman aikansa ihmelapsi ja Wienin musiikkipiirien suosikki. Die tote Stadtin huiman menestyksen jälkeen ura Itävallassa kuitenkin hiipui ja Korngold päätyi Hollywoodiin muun muassa Robin Hoodin elokuvamusiikin tekijäksi.

Nuorelle säveltäjälle aiheen valinta on erikoinen. Oopperan päähenkilö Paul takertuu epätoivoisesti aikaan ennen vaimonsa kuolemaa ja suostuu elämään vain menneisyyden kautta. Haikea nostalgia nakertaa draamaa, mutta tavoittaa jotakin 1920-luvun alun pysähtyneestä ilmapiiristä Keski-Euroopassa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kaspar Holten on löytänyt ohjaukseensa näkemystä, joka kantaa pitkäveteistenkin jaksojen yli. Kuolleen Marie-vaimon hahmosta on rohkeasti tehty oopperan mykkä päähenkilö.

Paulin haavekuvana näyttämöllä asteleva Marie saa Kirsti Valveesta sopivan aavemaisen muodon, joka peilaa elävän miehensä tuntoja varovaisin elein.

Myös lauluroolit on rakennettu huolella. Klaus Florian Vogtin Paul on psykiatrinen tapaus, muttei sorru epäuskottaviin hulluuskohtauksiin. Camilla Nylund on valloittava Marietta, joka muistuttaa erehdyttävästi kuollutta vaimoa saaden Paulin pois tolaltaan.

Siirappia ja
koskettava kohtaus

Pitkästä aikaa Suomessa esiintyvän Nylundin helisevää sopraanoääntä on suloista kuunnella, kuten aina. Myös Vogtin kuulas, hohdokas tenori miellyttää korvaa etenkin hiljaisemmissa ylä-äänissä. Matalampi rekisteri ei vielä ensi-illassa ollut täydessä loistossaan, ja joissakin fortissimo-kohdissa päästiin melkoisen taistelun kautta voittoon.

Baritoni Markus Eiche teki vahvan ja tasapainoisen suorituksen Frank-ystävän roolissa, ja mezzosopraano Sari Nordqvist kodinhoitaja-Brigittenä kannatteli tarinaa. Kaisa Ranta, Melis Jaatinen, Per-Håkan Precht, Juha Riihimäki ja Antti Nieminen komppasivat Nylundia oivana kabaree-ryhmänä, jonka sekava rooli unikuvien pyörteissä menee lähinnä libretistin (joka sattui olemaan säveltäjän isä Julius) piikkiin.

Die tote Stadtin musiikki on uhkeaa myöhäisromantiikkaa alusta loppuun. Korngold käyttää orkesteria rohkeasti, ja kapellimestari Mikko Franck ottaa tästä ilon irti. Teosta mielioopperakseen kutsuva Franck korostaa tummia sävyjä balansoimalla bassosoittimet hyvin esiin.

Kansallisoopperan orkesteri on hyvässä vedossa – nuoteiksi muuntunutta siirappia vain välillä pursuaa Korngoldin partituurista niin, että hampaita kolottaa. Pientä hammassärkyä aiheutti myös itse kuollut kaupunki, pysähtyneisyyden vertauskuvaksi tarkoitettu söpö pahvi-Brügge, joka sopisi paremmin Stockmannin jouluikkunaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vaan koettiinpa myös aidosti pysäyttävä, taianomainen hetki. Mariettan ja Paulin alkaessa laulaa oopperan hittinumeroa, Glück, das mir verblieb -laulua, ääni tuntui tulevan jostakin vuosikymmenten takaa, mustavalkofilmien ja rahisevien studio-orkesterien ajasta. Menneisyyden kaipuuta parhaimmillaan.