Näyttämötaide

Yksi versio
universumista

Maija-Reeta Raumanni (oik.) ja Marysia Stoklosa This universe -esityksessä.
Maija-Reeta Raumanni (oik.) ja Marysia Stoklosa This universe -esityksessä.

• This universe. Konsepti, koreografia, lavastus ja asut Maija Reeta Raumanni, musiikkikooste, valokonsultointi Antti Helminen. Ensi-ilta 25.11. Kutomolla.

Maija Reeta RaumanninThis universe -teos visioi uuden tanssin keinoin yhden näyn maailmankaikkeudesta. Esityksen nimellä leikitellen teosta voisi kutsua myös avaruuteen avautuvaksi poeettiseksi värssyksi, jota katsoessa huomio kiinnittyy runon lukemisen tavoin ääniin ja rytmiin sekä myös liikekielen eleisiin, sävyihin ja valojen varjoihin.

Käsiohjelmaan on koottu lyhyitä englanninkielisiä määritelmiä erilaisille avaruuden ja ilmakehän ilmiöille vaikkapa lumihiutaleista meteoriitteihin ja pyrstötähtiin. Nämä määrittelyt antavatkin katsomiskokemukseen signaaleja, joita voi halutessaan yhdistää näyttämön tapahtumiin.

Niinpä esimerkiksi valkoisen lavastuksen kiintopiste, telttamainen iglu, vie ajatuksen Antarktikaan, etelämantereelle, ja sen tutkijoihin. Esiintyjien eli Raumannin ja puolalaisen Marysia Stoklosan juomat maitolasilliset voivat assosioitua vaikkapa milky way -ilmaisuun.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hauska loppukohtaus puolestaan voi näyttäytyä jopa uusien planeettojen synnyttämiseltä. Siinä Raumanni lappaa uudelleen ja uudelleen kulhosta valkoisia ja värillisiä karkkirakeita, heittelee niitä lattialle saaden aikaan hienoja ääniefektejä. Samanaikaisesti Stoklosa vetää näyttämölle posliinijoutsenia, jotka namuhelmi-muniin yhdistyessään alkavat muistuttaa vanhojen myyttien maailmansynnyttäjiä.

Juuri tämä katsojien vapaille mutta silti teemaan sidotuille assosiaatiomahdollisuuksille antautuva näyttämöllinen tapahtuminen tekee This Universe -teoksen seuraamisesta hienon kokemuksen.

Alusta alkaen korvat herkistyvät esiintyjien paljaiden jalkojen ja niiden nostamisen tuottamille äänille, ja koko esitys panostaa paljon kuulemisen aistitoimintoihin vaikkapa tanssijoiden esittämän vihellysdueton muodossa.

Myös telttaiglu rapisee hienosti, kun esiintyjät menevät sen sisään asujaan vaihtamaan. Muutoin suhteellisesti hiljainen teos saa aivan eri sävyn, kun tila täytetään yhtäkkiä musiikilla.

Kohtauksittain etenevän teoksen eräs tenhoavimmista osista on Raumannin tanssisoolo. Siinä Raumannin liike on yhtäältä rujoa jalkojen heittoineen ja nostoineen sekä polvien joustamisineen, mutta niin kiehtovaa tanssi-ilmaisua, että sitä katsoo lumoutuneena.