Näyttämötaide

Tätienergiassa on voimaa!

Marja Tyrni (Aku Hirviniemi) vauhdissa.
Marja Tyrni (Aku Hirviniemi) vauhdissa.

• Marja Tyrni & Martta Oranen – On the Road -Show! 25.11. Linnateatterin teatteriravintola.

”Peräseinä häämöttää ja ruumisarkku on lähempänä kuin lähin puhelin”, mutta silti ”laitetaan suut makiaks” ja ”pidetään torttu kosteana”! Vuoden sketsihahmokilpailun voittaja Marja Tyrni (Aku Hirviniemi) nousi kansan tietoisuuteen MTV3:n Putous-ohjelman ensimmäisellä tuotantokaudella.

Elämänmyönteisen pallivahalaisen leskirouvan suosiosta ei ollut epäilystäkään Linnateatterin teatteriravintolassa nähdyssä hervottomassa live-showssa. Tyrnin parivaljakkona jouluhenkisessä esityksessä hääri ilomielinen Martta Oranen (Janne Kataja).

Yhdessä nämä energiset tätihahmot paitsi suoltavat ”rivologisia” juttujaan, myös aiheuttavat katsomossa suoranaista vaarantunnetta herjatessaan katsojia tavan takaa ja hakiessaan näyttämölle ”seuraavia uhreja” pilailun kohteeksi.

Kyytiä saavat muun muassa eturivin puumat (joista yhtä epäillään täytetyksi), ”shown käsikirjoittajaksi” tituleerattu ”vatsakas” herra, Linnateatterin pizzamainoksessa esiintyvä johtaja sekä Turun Sanomien teatterikriitikko (joka huolimatta rouvien vaatimuksista ei ilmianna itseään).

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Turun legendaarisimmaksi grilliksi kutsutun Mantun Grillin topakka omistaja rahdataan näyttämölle puoliväkisin. Grillinhengettärelle juotetaan vettä, jotta hänessä kehittyisi mahdollisimman paljon ureaa. Lopulta urea pumpataan Tyrnin & Orasen menetelmällä Mantu-paran päähän ja edelleen poistetaan korvan kautta.

Hävyttömyydessään hulvatonta verbaalihuumoria höystävät edellä kuvatun kaltaiset hupaisat illuusiotemput. Tyrni myös vapautuu lukitusta arkusta, liekitetylle pannulle ilmestyy pipareita ja Marja Tyrni -tuoteperheen uusi tulokas ”kastelematon vesi” toimii ensimmäisen kerran.

Iloista mokaamista

Kautta aikain miehet ovat teatterissa pukeutuneet naisiksi. Ristiinpukeutumisen syyt ja merkitykset ovat tietysti moninaiset.

Tyrnin ja Orasen tapauksessa katsojat tietävät, että julkisuudessa heteroseksuaaleiksi identifioituvat miesnäyttelijät pukeutuvat tätihahmoiksi hauskuuttamistarkoituksessa. Tällä tiedolla leikittely on myös yksi shown toistuvista vitsailun aiheista.

Hirviniemi ja Kataja ovat kumpikin kokeneita viihdyttäjiä, ja lavan haltuun ottaminen käy heiltä luontevasti. Näyttelijät reagoivat toistensa, yleisön ja tilanteiden synnyttämiin impulsseihin erittäin nopeasti ja tehokkaasti. Välillä jutut naurattavat esiintyjiä itseäänkin, mikä vain entisestään lisää tilanteen huvittavuutta.

Yleisönkin on pakko pysyä skarppina, koska hetkenä minä hyvänsä ”hippiä” voidaan pyytää valaisemaan katsomo, ja kuka tahansa voi joutua seuraavaksi pilailun kohteeksi. Vahvasta läsnäolon tunteesta syntyy esitystilanteessa eräänlainen esittäjien ja yleisön välinen kollektiivinen flow-tila.

Kirjassaan Improvisoi! (2004) Simo Routarinne puhuu ”iloisesta mokaamisesta”, jota hän kutsuu anteliaisuudeksi itseään ja toisiaan kohtaan: ”Oikein tekemisen pakko muuttuu iloiseksi mokaamiseksi ja onnistumisen yrittäminen hällä väliä -asenteeksi. Epäonnistumisen pelon sietämisen sijaan astuu iloinen itsensä häpäisy.” Juuri tällaisesta vapauttavasta iloisesta mokaamisesta myös Tyrnin ja Orasen showssa mielestäni on pitkälti kysymys.

Tyrni ja Oranen ovat eräänlaisia narrihahmoja, joilla on lupa laukoa kaikkia niitä tökeryyksiä, joita meidän itse kunkin mielessä vilahtelee, mutta jotka normaalielämässä dumppaamme sivistyksen ja hyvän käytöksen nimissä. Puolitoistatuntisen tiukkarytmisen nauruterapiasession jälkeen olo on rento ja virkeä. Tätienergiassa on voimaa!

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy