Kirja-arvostelut

Onko ateismi lähetysuskonto?

• Ateismi. Toim. Michael Martin. Suom. Tapani Hietaniemi, Jussi K. Niemelä ja Tiina Raevaara. Vastapaino 2010. 429 s.

• Ilkka Pyysiäinen: Jumalaa ei ole. Vastapaino 2010. 178 s.

Dokumenttielokuva Sielunpelastajat saapuu Turkuun vasta tuonnempana, mutta kysymyksiä se herättää jo nyt: onko Suomestakin tulossa karismaattisten saarnaajien Amerikka, jossa terveen järjen, tieteen ja yhteiskunnallisen edistyksen arvot ovat vaakalaudalla? Uudet ateismi-kirjat ainakin panevat hanttiin lujasti.

Ateismi on pitkään vaikuttanut amerikkalais-englantilaiselta tuontiartikkelilta. Etenkin Yhdysvalloissa uskonto tunkeutuu kaikkeen: politiikkaan, kasvatukseen, mediaan, oikeusistuimiin. Siellä on syytäkin kiivastua ja harata vastaan.

Euroopassa valtiot ovat pääasiassa sekulaareja. Juhlapuheissa mutistaan jotain valistuksen perinnöstä. Eletään järjen, tieteen ja filosofisen moraalin eikä uskonnon mukaan.

Uskonto taas
kuuma aihe

Terrorismisotien, fundamentalismien ja muuttoliikkeiden aikakaudella uskonto on taas kuuma aihe. Suomessa se nousu puheenaiheeksi Päivi Räsäsen lausuntojen vuoksi. Alkaa vaikuttaa siltä, että ateismille on tilaus täälläkin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Toivoa sopisi, ettei se olisi sitä lajia, jota edustavat Christopher Hitchens, Richard Dawkins, Sam Harris tai Daniel Dennett. Miesten omahyväisyydelle ja ylimielisyydelle vetää vertoja vain heidän tietämättömyytensä itse asiasta.

Uusateismin tähdillä on taipumus selittää maailman pahat asiat uskonnolla sen sijaan että selittäisivät uskonnon. He ankkuroituvat itsensä tieteen matemaattis-luonnontieteelliselle vyöhykkeelle ja olettavat, että kaikki tietämisen ja elämisen arvoinen on siellä. He pelkistävät uskonnon tiedoksi siitä, mitä on olemassa (ontologia) ja mitä tästä voidaan tietää (epistemologia).

Tutkija Ilkka Pyysiäinen tietää, että uskonto on muutakin: yhteisöllisyyttä, elämäntapa, rituaaleja. Jumalan olemassaoloa koskeva kysymys on vain osa kokonaisuutta. Uskontoa ei saa katoamaan ilkkumalla myyttien kannattajia tyhmiksi, kuten Dawkins tekee.

Ja kuitenkin Pyysiäinen antaa teokselleen nimen Jumalaa ei ole. Hän alistuu uusateismin nörttimäiseen valtalinjaan, jossa uhotaan tieteestä ja naureskellaan uskonkappaleille. Kari Enqvistin kaltaisten uskonasioiden amatöörien mielestä uskonto on ihme jäänne, paha virus ja kiusallinen meemi, jonka olisi pitänyt jo aikoja sitten mennä. Vaan kun se ei mene. Ei vaikka kuinka hokisi, ettei Jumalaa ole.

Filosofisesti
ateismista

Cambridgen yliopistossa koottu Ateismi-kokoelma on tiukemmin filosofinen. Siitä voi lukea useitakin ateismin syntykertomuksia sekä jumaltodistusten kritiikkejä. Ja väitteen, jonka mukaan ateisti on vähemmän dogmaattinen, ennakkoluuloinen, vaikutteille altis ja auktoriteettiuskoinen kuin uskovainen. Sivusta katsottuna ateisti tosin vaikuttaa ihan samanlaiselta kuin uskovainen. Hänen dogminsa ja auktoriteettinsa vain ovat toiset.

Ateismia on sanottu kristinuskon harhaopiksi. Ei ole vielä sattunut silmiin yhtään ateismin teesikokoelmaa, jossa uskonto olisi ymmärretty muuna kuin Lähi-idässä syntyneiden kolmen monoteismin vastavoimana.

Siitä tieteellisyydestäkin sopii väitellä. Ateistit vetoavat viimekätiseen todellisuuteen, fysiikan ja kosmologian nykyiseen tietämykseen siitä, mitä on olemassa ja miten se sai alkunsa. Väite jumalan olemassaolosta sotii kaikkea tieteellistä tietoa vastaan, väittää Pyysiäinen. Ei muuten sodi. Se ei sodi historiallista, psykologista, sosiologista tai uskontotieteellistä tietoa vastaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jumala on olemassa jos Jumalan uskotaan olevan olemassa. Miksi? No siksi, että uskon kautta Jumalalla on vahva vaikutuksensa ihmisten toimintaan ja historiaan. Siksi uskonto pitäisi ottaa vakavammin ja suoraan sanoen tieteellisemmin vastaan kuin fysiikan laintaulujen heiluttajat tekevät. Myös kansakunta, piilotajunta ja kategorinen imperatiivi ovat olemassa, vaikkei fyysikko niitä mistään löytäisi. Ihmiset pitävät todellisuutta yllä kielellä ja käsitejärjestelmissä.

Amerikkalaiskirjailija John Gray puhui pari vuotta sitten Guardianin jutussa ateismista evankelisena liikkeenä, joka peilaa vastustajaansa. Ateismi omaksuu kristinuskon ja islamin huonoimpia piirteitä, ennen muuta niiden universaalin käännytystehtävän.