Näyttelyarvostelut

Vinoutunutta todellisuutta

Sofia Saari: Ääri 2.
Sofia Saari: Ääri 2.

• Harri Pälviranta ja Sofia Saari: Esittämisen lähellä, Galleria Maaret Finnberg (Läntinen Rantakatu 3), 21.11. saakka.

Ensikatsomalla tuntuu Galleria Maaret Finnbergin marraskuun näyttely kovin ristiriitaiselta. En saa otetta Sofia Saaren (s. 1976) ja Harri Pälvirannan (s. 1971) teosten tarkoitetusta harmoniasta. Jo lehdistötiedotteessa arvuutellaan tätä samaista asiaa: ”Mahdollista oli, että luvassa olisi ristiriitoja, jyrkkiä näkemyseroja ja visuaalisesti toisistaan eroavia teoksia”. Arvostan molempien taiteilijoiden teoksia erikseen, mutta pohdin missä on yhteensovittamisen sointuisuus.

Mitä syvemmälle näyttelyyn ajaudun ja mitä enemmän tarraan kiinni teoksiin, sitä paremmin alan nähdä ja tuntea näiden kahden tyystin erilaisen kuvataiteilijan tasapainon. Niin hyvin, että en olisi malttanut lähteä pois näyttelystä.

Kuvataiteilija Sofia Saaren ja valokuvataiteilija Harri Pälvirannan yhteisnäyttely rakentuu yhteisistä kiinnostuksen aiheista, kuten sodasta, rikkoutumisesta, monimerkityksisestä maisemasta ja väkivallasta. Lopputuloksena on monimuotoinen näyttely. Se koostuu Pälvirannan valokuvateoksista, joissa pohditaan suomalaista asekulttuuria ja sen väkivaltaisuutta sekä Saaren veistoksista ja maalauksista, joiden lähtökohtana on kuolema ja sen kohtaaminen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Väkevää
tunnelatausta

Pälvirannan näyttelyosuus rakentuu kolmesta teossarjasta, joista tunteisiin vetoavin on Uutismuotokuvat, joka tuo eteeni sekä suomalaiset koulusurmaajat että monilukuisen määrän ampumisiin liittyviä uutisotsikoita. Työ ottaa kantaa ampumatapausten arkipäiväistymiseen ja siihen liittyvään jokapäiväiseen uutisvirtaan.

Jälki-teossarja on kaunistelematta asian ytimessä. Sarjaan kuuluvat teokset ovat tehty nimittäin ampumalla. Työt ovat luodinreikien sommitelmia valkoisella taustalla. Teokset ovat esteettisellä tasolla kiehtovia, mutta luodinreiät tuovat niihin väkevän tunnelatauksen ja samalla kiistelemättömän kosketuspinnan todellisuuteen.

Lopputuloksena on lähinnä ahdistus teossarjaa tarkastellessani. Näitä teoksia ei pysty katsomaan ilman, että kohtaa kylmästi sen todellisen viittauksen häilyvään rajanvetoon elämän ja kuoleman välissä.

Hypnoottiset
kuvat

Sofia Saari yllättää minut. Olin mieltänyt hänet pääasiallisesti kuvanveistäjäksi, mutta tämän näyttelyn myötä minulle selvisi, että taiteilija on myös todella lahjakas taidemaalari.

Saaren maisemamaalaukset leijuvat todellisen ja epätodellisen rajamailla. Toisaalta on maalausten takana tosielämään liittyvät havainnot ja tapahtumat, mutta kankaalla ne ovat lopulta paljon muuta, ne ovat enemmän kuin pelkästään huomioita ja todellisuuden tulkintoja.

Maalaukset ovat hypnoottisia, kieroutuneen kiehtovia. Jähmetyn niiden äärelle. Esimerkkinä teos Ääri 2, joka yksinkertaisesti on hienoin maalaus mitä olen hetkeen kohdannut.

Työ on täynnä surrealistia pieniä yksityiskohtia, pensselinkäyttö on erittäin tarkkaa ja mielikuvitusrikasta ja Saaren maalaustyyli on samalla esteettinen ja vinoutunut. Maalaus kuvaa vehreää metsämaisemaa järvenrannalla, mutta pitää sisällään kuitenkin niin paljon enemmän.

Näyttelyssä nähdään Saaren veistoksiakin. Siellä täällä näyttelytilaa on ripustettu pieniä kipsisiä omenanrönttöjä. Nämä sympaattiset pikkuteokset keventävät kokonaistunnelmaa ja tuovat raikkautta kokonaiskuvaan.

Esittämisen lähellä -näyttely on vahva esitys Saarelta ja Pälvirannalta. Molemmat taiteilijat kommentoivat ja tukevat toinen toisiaan sekä luovat dialogeja keskenään töidensä kautta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kyseessä ei kuitenkaan ole pelkästään keskinäinen vuoropuhelu, vaan molemmat tuovat toisistaan poikkeavat ulottuvuudet näyttelyn teemaan, eri tavalla, eri ilmaisuin ja eri tunnelatauksin.

Harri Pälviranta: Jälki 10.
Harri Pälviranta: Jälki 10.