Kulttuuri

Kirjallisuusagentit puskevat vauhtia suomalaiseen kulttuurivientiin

Finlandia-ehdokas Riikka Pulkkinen kuuluu kirjallisuusagenttien himoitsemaan joukkoon, mutta ei ole lämmennyt näiden lähestymisyrityksille. Kuva: Juha Peurala
Finlandia-ehdokas Riikka Pulkkinen kuuluu kirjallisuusagenttien himoitsemaan joukkoon, mutta ei ole lämmennyt näiden lähestymisyrityksille. Kuva: Juha Peurala

Agentin työympäristö on tämä: valtava messuhalli Frankfurtissa, viisisataa pöytää vieri vieressä. Puolen tunnin ”pikadeitin” aikana pitäisi saada ulkomainen kustantaja vakuuttuneeksi siitä, että juuri minun edustamastani kirjailijasta tulee teidän seuraava bestsellerinne. Viereisessä pöydässä vuoroaan odottelee ulkomainen kollega, jolla on välittää täsmälleen samanlainen viesti.

Kirjallisuusagentit ovat Suomessa vielä suhteellisen uusi ilmiö – oikeastaan koko ammattikunta on vain kahden naisen varassa. Stiltonin Tiina Kristoffersson edustaa muun muassa Anja Snellmania ja Matti Rönkää, Elina Ahlbäck on sopinut agentuurilleen muun muassa Tammen kirjailijoiden ulkomaisen edustuksen. Molemmat yritykset ovat toimineet nyt reilun vuoden.

Agenttibisnes on kulttuurivientiä raadollisimmillaan, sillä Frankfurtin kirjamessujen kaltaisissa megatapahtumissa pienen Suomen kirjallisuuden kanssa kilpailee koko maailma.

Niinpä agentin on syytä tuntea läpikotaisin sekä tuotteensa että ostajansa. Kristoffersson vertaa työtään aarteenetsintään: kansainvälisesti kiinnostavat teokset pitää pystyä haistamaan, ennen kuin niistä tulee menestyksiä.

Juuri nyt maailmalla olisi kysyntää paitsi dekkaristeille myös kolmekymppisille naisille. Finlandia-ehdokkaana olevan ja kovaan nosteeseen maailmalla päässyt Riikka Pulkkinen on yksi niistä kirjailijoista, joita kirjallisuusagentit ovat yrittäneet vokotella edustuslistoilleen. Toistaiseksi Pulkkinen on kuitenkin sanonut agenteille ei kiitos, sillä hän on hyvin tyytyväinen Otavan ja aiemman kustantamonsa Gummeruksen foreign rights -toimintaan.

LUE LISÄÄ KESKIVIIKON TURUN SANOMISTA