Kulttuuri

Vangittujen miesten jännitteinen suhde

Valentin (Juho Golnick, vas.) ja Molina (Tiitus Virtanen) intiimissä vankilatunnelmassa.
Valentin (Juho Golnick, vas.) ja Molina (Tiitus Virtanen) intiimissä vankilatunnelmassa.

• Manuel Puig: Hämähäkkinaisen suudelma, suomennos Tarja Härkönen ja Juha Siltanen, Teatteri Vertigo, ohjaus Sami Markus, lavastus ja puvustus Marie Antikainen, valot Karo Konkka, äänet Sami Markus, maskeeraus Outi Jokinen, ensi-ilta 1.10. Vanhan raatihuoneen kellari.

Kaksi näyttelijää ja pieni ensi-iltayleisö suljetaan matalaan kellariin kalteriovea muistuttavan verkon taakse. Tilassa on autenttinen suljetun paikan tuntu.

Argentiinalaissyntyisen Manuel Puigin (1932–1990) Hämähäkkinaisen suudelma sijoittuu vankilaselliin, jonne on suljettu päällisin puolin kaksi hyvin erilaista miestä. Transsukupuolinen Luis Alberto Molina, 41, on tuomittu alaikäisiin sekaantumisesta. Vallankumouksellinen Valentin Arregui Paz, 26, on vangittu poliittisen aktivismin vuoksi.

Puigin tarina julkaistiin ensin romaanina El beso de la mujer araña (1976) (suom. 2009). Sitä pidettiin yhtäältä poliittisesti arveluttavana, mutta toisaalta se antoi äänen paitsi vallankumouksellisille myös seksuaalisille vähemmistöille, minkä vuoksi se nosti Puigin yhdeksi Latinalaisen Amerikan merkittävimmistä nykykirjailijoista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Monitasoinen vapaus

Näennäisestä erilaisuudestaan huolimatta miehiä yhdistää sama vapaus-vankeus-tematiikka. Vaikka he ovat kiven sisässä, heidän ajatuksensa askartelevat sellin maailman ulkopuolella. Toisaalta kumpikin kohtaa vankeudessaan sellaista tunteisiin ja seksuaalisuuteen liittyvää vapautta, mitä eivät koe voivansa saavuttaa vankilan ulkopuolisessa maailmassa.

Draama rakentuu miesten välisessä jännitteisessä suhteessa, johon hienovireisesti kietoutuvat viha ja halu toisen erilaisuutta kohtaan. Ankean vankilaelämän arkiset rutiinit värittyvät miesten kertomuksilla, toiveilla ja peloilla.

Yhdeksi draaman keskeiseksi rakenteeksi muodostuu Molinan kertoma allegorinen tarina pantterinaisesta. Tarina viittaa Cat People -kauhuelokuvaan (1942), jossa Irena-niminen nuori nainen pelkää muuttuvansa pantteriksi.

Molina, joka kokee itsensä miesruumiiseen teljetyksi naiseksi, samastuu voimakkaasti Irenaan. Häkkiin suljettu eläin – kuten eläintarhan musta pantteri, jota Irena pakkomielteisesti piirtää – on vaaraton, niin kauan kun se ei liiku vapaalla jalalla.

Ensi-iltakireyttä

Sami Markus on ohjannut Hämähäkkinaisen suudelmasta melko perinteisen, mutta rytmisesti toimivan draamallisen esityksen, jossa alussa selkeästi toisistaan poikkeavat hahmot saavat hienovireisesti vaikutteita toisiltaan. Valentin joutuu kohtaamaan aatteen palossa torjumiaan tunteitaan ja Molina irrottautuu turvallisesta fantasian maailmasta, toimiakseen todellisuudessa.

Tiitus Virtanen (Molina) ja Juho Golnick (Valentino) solahtavat luontevasti rooleihinsa ja tekevät gestisesti täsmällistä ja psykologisesti uskottavaa työtä vaativissa olosuhteissa lähellä katsojia.

Näyttelijät eivät kuitenkaan vielä olleet ensi-illassa aivan vapautuneen oloisia. Kireys näkyi hitaina ja sameina reaktioina odottamattomiin impulsseihin. Esimerkiksi kun Molinan palvoman äidin kehystetty kuva tipahtaa itsestään lattialle, ei ole uskottavaa, ettei Molina korjaa tapahtunutta.

Teatteri Vertigo on parivuotisen olemassaolonsa aikana löytänyt produktioihinsa mielenkiintoisia esitystiloja, puhuttelevia ja populaarikulttuuriin viittaavia tekstejä sekä kunnianhimoisia nuoria teatterintekijöitä. Hämähäkkinaisen suudelma jatkaa samalla linjalla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy