Mäkimersu ja muita tarinoita

Turun Sanomat

Katariina Norontaus

Vanhin Suomalaisen elokuvan festivaalilla esitettävä Ismo Kallion elokuva on Yrjö Nortan ohjaama Kolmas laukaus vuodelta 1959. Näyttelijä kertoo saaneensa tiedon kiinnityksestään päärooliin Turun Sanomien artikkelista.

– Ei multa ollut kyllä kukaan kysynyt mitään. Tämä on ihan tosijuttu.

Kallio kuvailee Kolmannen laukauksen tekemistä merkilliseksi kokemukseksi.

– Elokuva oli tehty niin pienellä budjetilla, että Susikosken mersu, jonka piti olla siihen aikaan jonkinlainen ihmeauto, oli todella vanha. Se ei suostunut edes liikkumaan, ja kuvatessa piti mennä mäessä, että se rullasi itsekseen.

– Se ei ollut mitenkään mieltäylentävää, ja kun elokuvan taso oli kovin vaatimaton, se ei varmaan tuonut ikinä takaisin niitä vähiäkään rahoja, mitä siihen laitettiin. Mutta tutustuin Mauri Sariolaan, ja olihan siinä mukavia työkavereita.

Aikojen muuttuminen näkyy festivaalin Kallio-sarjan uusimman elokuvan Saunan (2008) tuotannon täydellisessä vastakohtaisuudessa nyrkkipajameiningillä tehtyyn Kolmanteen laukaukseen. Prahalainen ulkoilmamuseo näytteli suomalaista muinaiskylää suuren teknisen henkilökunnan tuella.

– Antti-Jussi Annila oli ihan mainio nuori ohjaaja, ja elokuvassa oli kovin hyvä miehitys. Siitä piti tulla oikeastaan ihan kauhuelokuva, mutta tarina oli niin hyvä, että lopputuloksesta tuli aika koskettava. No, miksei kauhuelokuvakin voisi olla koskettava. Se oli tosi mukava työ.

Näyttelijän henkilökohtaiset suosikit festivaalisarjasta löytyvät silti vanhempien töiden joukosta.

Yö vai päivä (1962) tutustutti Kallion nuoreen ohjaaja Risto Jarvaan.

– Koska se oli niin sanottu teekkarien filmihanke, siinä oli tekniikkaa ja muuta. Kesä -62 oli kammottavan kylmä. Kun kuvasimme helluntaijuhlilla Puumalassa, lunta tuli taivaan täydeltä. Piti keksiä ylimääräisiä ratkaisuja, muun muassa suuria Marimekon sateenvarjoja juhannusjuhlakohtaukseen.

Toinen tärkeä työ on Maunu KurkvaaranPunatukka (1969), vaikka Kallio muisteleekin, ettei ole nähnyt elokuvaa sitten sen ensi-illan.

– Se oli pieni elokuva, mutta loppujen lopuksi siinä puhuttiin aika paljon tärkeistä asioista. Repliikeissä surtiin Suomenlahden tilaa, ja vedet olivat vielä silloin tosi kirkkaita, puhtaita ja kauniita.

Monipuolisesta elokuvaurastaan huolimatta turkulaissyntyinen Kallio tunnustaa olevansa ennen kaikkea teatterinäyttelijä.

– Teatteri on ollut aina se rakkain, mutta ei mulla ole mitään muutakaan vastaan.

Näyttämöura alkoi jo 1946 vastaperustetun Turun kaupunginteatterin lapsiteatterin osastolla.

– Samana vuonna aloitin oppikoulun Turun lyseossa. Siinä meni sitten kahdeksan vuotta melkein yhtä paljon teatterissa kuin lyseossa, mutta vähän eri kellonaikoina.

Syy teatteri-innostukseen on arvoitus näyttelijälle itselleenkin.

– Jotenkin vain sinne piti päästä. Ehkä mä olin sitten innostunut esiintymään, vaikka en mä ollut mikään koulun joulu- tai kevätjuhlien esiintyjä. Ja Turun lyseossa eivät silloin kummoisia ne juhlat olleetkaan – enemmänkin hyvin virallisia.

Tärkein yli puolen vuosisadan työn aikana saatu oppi muotoutuu sanoiksi pienen miettimisen jälkeen.

– Malta ja keskity, ja elokuvassa tee joka kohtaus täysillä. Se ei tarkoita huutamista eikä mesoamista. Koska elokuvan tekeminen on hyvin hajanaista verrattuna teatteriin, jossa mennään alusta loppuun, on tärkeää pitää itsensä kasassa. Ei niin, että menee minnekään erikseen meditoimaan, mutta pitää olla avoin tilanteelle ja koko ryhmälle. Semmoinen sisäinen rauha työskentelyyn.

Konkari korostaa kunnollisen harjoittelun merkitystä.

– Se antaa jonkinlaista rauhaa ja varmuutta tekemiseen. Tämä on monen mielestä varmaan hirveän vanhanaikaista. Jotkut ovat sitä mieltä, että ei kun siitä vaan heittäydytään ja sillä siisti.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.