Miesten vuoro. Ohjaajat Joonas Berghäll & Mika Hotakainen. Kinopalatsi 8. S, 1 h 20 min.
Suomalaisten miesten esiinmarssi kotimaisessa dokumenttielokuvassa jatkuu Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa Miesten vuorossa. Tampereen elokuvajuhlilla hiljattain sekä yleisöpalkinnon että elokuvasäätiön jakaman Risto Jarva -palkinnon voittaneen dokumentin yksinkertainen mutta varsin toimivaksi osoittautunut idea on istuttaa miehet saunan lauteille hikoilemaan ja avautumaan.
Ja saunassahan mies tosiaan lopulta avautuu, puhuu kipeistäkin asioista ja herkistyy kyyneliin asti. Tarinoitaan ja tuntemuksiaan kertovien miesten ohella elokuvan toisessa pääosassa onkin sauna, myyttisiin ulottuvuuksiin kohotettu paikka ja tila, suomalaisen rituaalinen rippituoli, jossa ruumiin lisäksi myös mieli puhdistuu.
Kiukaan lämmössä alastomaksi riisuttu umpimielisempikin jurottaja näyttää uskaltavan paljastaa myös ajatuksensa ja tunteensa ei vain saunakaverilleen vaan myös elokuvaa tekeville dokumentaristeille ja heidän kauttaan suurelle yleisölle.
Aikaa ja vaivaa
Miesten vuoron tekijät ovat onnistuneet pääsemään lähelle kuvattaviaan, mikä on epäilemättä vaatinut aikaa ja vaivaa: ei ainoastaan kuvauskaluston lämmittämistä yhtä pitkään kuin saunaa, ettei kameran linssi huurtuisi, vaan myös tutustumista itse kuvattaviin henkilöihin.
Elokuvaan lopulta valittujen miesten luottamus ohjaajia kohtaan näkyy
– samaten kuin tekijöiden kunnioittava suhtautuminen kohteisiinsa. Ehkäpä juuri siksi dokumenttiin kootut pienet joskin painokkaat puheenvuorot onnistuvat kiinnostamaan ja jopa liikuttamaan, vaikkei niissä lopulta olekaan kyse mistään sen ihmeellisemmästä kuin tuiki tavallisista elämän pienistä iloista ja semminkin suurista suruista.
Kaupungeissa ja erityisesti korpimailla, myös yleisissä mutta varsinkin yksityisissä saunoissa kiertävän dokumentin miehet kertomuksineen koskettavat katsomonkin puolelle, mutta kokonaisuutta nakertaa lopulta sen toteutuksen staattisuus ja esiin päässeiden tarinoiden samankaltaisuus. Kovin ovat nimittäin murheisna miesnä tämän vuoron saunojat.
Hippunen huumoria
Perheen rooli miesten elämässä ja joko omien vanhempien, puolison, rakastetun tai lapsen menettäminen toistuu puheenaiheissa. Surullisten tarinoiden hallitessa elokuvaa ilon pilkahdukset tuntuvat olevan kovin paljon harvemmassa miesten elämässä.
Herkistelyn lomaan mahtuu onneksi myös hippunen hurttia huumoria, kun kamera piipahtaa joulupukkien kokoontumissaunassa tai omalaatuisen karhumiehen kotona.
Yleispätevänä totuutena sen paremmin suomalaisesta miehestä kuin miehiin liitetystä vaikenemisen kulttuurista elokuvaa ei kannata ottaa. Sen verran valikoitunut ja kapea on sen otos niinkin mahdottoman heterogeenisestä joukosta kuin miehet ovat. Samalla kun Miesten vuoro pyrkii purkamaan myyttiä tunteensa piilottavasta ja puhumattomasta miehestä, se myös kierrättää ja ylläpitää samaa kuvitelmaa.
