• Sampo Kurppa: Houkutus. Agit-Cirk ja Ehkä-tuotanto. Ohjaus Sampo Kurppa. Valosuunnittelu Antti Kulmala. Keramiikka Ville-Matti Simonen. Ensi-ilta 24.3. Kulttuuritila Kutomo.
Näyttämön vasemmassa laidassa on punaisella liinalla peitetty ja postilaatikolla varustettu pöytä. Hermostunut ja hikoileva mies pöydän ääressä yrittää saada kahvinsa juotua ja leivonnaisensa syötyä. Näyttämön oikeassa laidassa on punaisella liinalla peitetty jakkara. Jakkaralla komeilee tupakka-aski.
Turun taideakatemiasta 2005 valmistuneen jonglööri-sirkustaiteilija Sampo Kurpan koominen sooloesitys Houkutus kertoo miehen ja tupakka-askin tuskallisesta suhteesta. Mies on päättänyt lopettaa tupakoinnin, mutta riippuvuus on vahva.
Mies nakertaa kynsiään, niin että kynnenkappaleet ropisevat pöydälle. Lopulta kynnet on nakerrettu pohjaan saakka ja veri vain valuu suupielistä. Mies tilaa nikotiinipurkkaa. Se helpottaa oloa hetkellisesti ja sallii suhtautua rehvakkaan ylimielisesti tupakka-askiin.
Miehen elimistö on tottunut riippuvuutta aiheuttavaan nikotiiniin ja hän kärsii vieroitusoireista. Tupakointi on myös miehen arkea rytmittävä toiminto, jota on vaikea korvata. Kurppa kuvaa fyysistä ja psyykkistä tupakkariippuvuutta konkreettisesti ja oivaltavasti liioitellen.
Esineet
vastanäyttelijöinä
Kurpan sanattomassa esityksessä esineistä tulee itsenäisiä olioita ja mieshahmon vastanäyttelijöitä.
Esineillä on oma luonne ja tahto. Tahdonvoimallaan ne saavat neuroottisen miesparan toimimaan moninaisilla epärationaalisilla tavoilla. Esineet määräävät miehen tahdon.
Tupakka-aski maanittelee ja vaatii, kalanmuotoinen maitokannu katsoo syyttävästi, leivonnainen kieltäytyy tulemasta syödyksi, sokeripaperi temppuilee, nikotiinipurkka rohkaisee, kuvioille taipuva naru ja kolme punaista palloa liikuttavat miehen hikeen.
Kurpan esittämä surullinen mieshahmo rakentuu liioitellusta ja koreografioidusta liikekielestä, jota leimaa pakonomaisuus. Ilmeet ja eleet ovat suuria. Kurpan vahva fyysinen läsnäolo ja keskittynyt suhde ”vastanäyttelijöihinsä” pitää yllä esityksen intensiteettiä.
Reilun puolentunnin mittaisessa esityksessään Kurppa ehtii hyödyntää fyysisen teatterin keinoja, mimiikkaa, narukuvioita, esinemanipulaatiota ja jongleerausta kolmella pallolla.
Vaihtelevat ilmaisumuodot ja toisteinen gestiikka rakentavat esitykseen yllätyksellisen ja loppua kohden kiihtyvän rytmin.
Pienimuotoisuudessaan sympaattinen esitys saa hymyilemään.
