• Hunter S. Thompson: Suuri hainmetsästys. Suom. Sami Heino, Seppo Lahtinen, Kalle Lintunen & Pekka Markkula. Sammakko 2010. 716 s.
• Tom Thurman: Buy the Ticket, Take the Ride – Hunter S. Thompson on Film. Universal 2009.
”Oman kotini kuistilla on palmu, joka kasvaa sinisestä vessanpöntöstä... Ja silloin tällöin käyskentelen mielelläni ulkona aivan alasti ja ammun. 44-kaliberin Magnumillani erilaisia gongeja, joita olen asetellut läheiseen mäenrinteeseen. Vedän mielelläni pääni täyteen meskaliinia ja väännän vahvistimeni sataankymmeneen desibeliin saadakseni annoksen ’White Rabbittia’, kun aurinko nousee lumihuippujen ylle mannerlaattojen rajalla.”
Lainaus Suuresta hainmetsästyksestä kiteyttää mielikuvat Hunter S. Thompsonista. Oma reviiri, aseet, huumeet ja rock’n’roll ovat iskostuneet kirjailijaan kuin tatuointi.
Hunter Stockton Thompson (1937–2005) onkin amerikkalaisen kirjallisuuden kauhukakara, jonka gonzo-journalismiksi nimetty tyyli on monen mielestä ilmaisuvoimaisinta kynäilyä sitten beatin.
Thompsonin pääteoksiin luettava Suuri hainmetsästys täydentää viimeisimpiä suomennoksia Rommipäiväkirja, Helvetin enkelit sekä Pelon valtakunta, joka ilmestyy nyt pokkarina.
Amerikan
ytimessä
Suuri hainmetsästys on kirjoituskokoelma, jonka tekstit julkaistiin pääosin lehdissä kuten Rolling Stone, New York Times ja Playboy 1960–1970-luvuilla.
Töissään Thompson liikkui laajalla skaalalla vastakulttuuri-ilmiöistä ja politiikasta urheiluun ja juridiikkaan. Aiheeseen katsomatta asenne oli yhteiskunnallinen ja omalaatuisella tavalla kokonaisvaltainen – hedonistinen revittely alkoholilla ja huumeilla oli osa kirjoitusprosessia ja syvällistä kokemista rockin soidessa taustalla asenteen määrittäjänä.
Tutkiva journalisti valitsi puolensa yksilöön uskoen mutta massoja kammoten. Tuloksena oli terävää, osallistuvaa ja subjektiivista tekstiä, jonka historiallinen todistusarvo on vahva esimerkiksi Vietnamin sodan syiden analyysissä, Nixonin vaalikampanjan raportissa ja meksikolais-amerikkalaisen journalistin Rubén Salazarin murhan selvitystä kartoittavassa artikkelissa.
Avainteksteistä mukana ovat niin ikään Kentucky Derby -havoskilpailun syväluotaus, jonka myötä Thompson tutustui brittiläiseen graafikkoon Ralph Steadmaniin, tulevaan pitkäaikaiseen työtoveriinsa. Houreinen Derby-raportti rinnastuu vallattomiin tempauksiin, kuten henkilökohtaiseen vaaliohjelmaan Thompsonin pyrkiessä sheriffiksi.
Yhtä kaikki, jutut tykittävät tarkkoja osumia sekä kulloisestakin aiheesta että työmetodista. Ohessa välittyy tarkka ajankuva, kun 1960-luvun hatarasti perusteltu idealismi vaihtuu seuraavan vuosikymmenen kyynisyyteen.
Sanan
valtaa
Suuri hainmetsästys muistuttaa ajasta, jollon sana hallitsi – nythän tiiviys ja visuaalisuus ovat ohittaneet sisällön painotuksen printtimediassa. Nykymittapuulla tekstit ovatkin giganttisia.
Ne myös edellyttävät lukijalta perehtyneisyyttä, sillä tekstit ovat ajastaan erottamattomia. Vihaisen narrin pauhaaminen isojen poikien pahoista teoista saattaa jäädä etäisiksi 2010-luvulla tutkittuina, jos tiedot Amerikan lähihistoriasta ovat hataralla pohjalla.
Thompsonin persoona kantaa kuitenkin monen pahan paikan yli: tulisielu oli tosissaan eikä jättänyt kantaansa epäselväksi kiihkoa ja elämänjanoa kuohuvissa kirjoituksissaan.
Joka tapauksessa töistä käy ilmi Thompsonin huikea tietomäärä, laaja suhdeverkosto sekä periksiantamaton vimma riisua valta munasilleen.
Kokonaisuutena Suuri hainmetsästys onkin kiinnostava katsaus 1900-luvun jälkipuoliskon ilmiöihin niiden sisältä tarkasteltuna.
Ihminen
imagon takana
Buy the Ticket, Take the Ride – Hunter S. Thompson on Film tuo ihmisen lähelle. Dokumentti todistaa, että oman tien kulkijana pidetty kirjoittaja jäi vanhemmiten oman maineensa vangiksi. Lopulta Thompson ampui itsensä vastauksena muiden asettamiin odotuksiin.
Ohjaaja Tom Thurman on saanut läheiset, kollegat ja aikalaiset avautumaan. Äänessä ovat muun muassa kirjailijan leski Anita Thompson, graafikko Ralph Steadman, elokuvan moniosaaja Sean Penn sekä näyttelijät Johnny Depp ja Bill Murray, jotka ovat esittäneet Thompsonia valkokankaalla.
Isänsä varhain menettäneestä Hunterista tuli oman määritelmän mukaan nuorisorikollinen, joka valitsi rötöksistään saamista rangaistuksista armeijan. Siellä hän pääsi toimittamaan lehteä ja löysi samalla kutsumuksensa. Armeijan jälkeen puuhaa riittä sekalaisissa kirjoitus- ja muissa töissä Yhdysvaltojen lisäksi eri puolilla maailmaa Puerto Ricosta Brasiliaan.
Esikuvia olivat 1900-luvun kirjoittajat F. Scott Fitzgeraldista Norman Maileriin. Iskevä lause oli Hemingwayn perua – Thompson kopioi suosikkejaan kirjoituskoneella naputellen ”tunteakseen, miltä tuntui kirjoittaa mestarin lauseita”.
Itseohjattu
omakuva
Dokumentti taustoittaa myös elämäkerrallisia elokuvia Where the Buffalo Roam (1980) ja Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa (1998), jotka ovat sinetöineet kuvan Thompsonista pop-ikonina.
Teoksissa fiktiolle jää niukasti tilaa, sillä Thompsonin vaiheet ovat kuin kirjoitettu filmattavaksi. Where the Buffalo Roamissa Bill Murrayn tiukalla pokerilla esittämä toimittaja ahmii jättimäisiä aamiaisia, väistelee deadlineja ja torppaa totisen kollegan parilla sinisellä pillerillä, joita kepposen kohde luulee päänsärkylääkkeiksi.
Ohessa loataan eturauhasvaivoista urinaalilla ähkivä Nixon ja kyykytetään valtamediaa näyttämällä, miten jotkut saavat armon vallan siipien suojissa ja toiset joutuvat nokkimaan maahan varisevia murusia.
Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa tarkentuu yhteen juttukeikkaan, jolla mopo karkaa käsistä. Psykedeeliset kemikaalit antavat omalaatuisen perspektiivin ohjaaja Terry Gilliamin visioille ja hahmottelevat, miltä maailma on saattanut näyttää pääpukarin silmin.
Huhtikuun lopulle ajoittuva teoksen bluray-julkaisu on kulttuuriteko, sillä Gilliam on satsannut niin optisiin efekteihin kuin huikeaan väriskaalaan, jotka pääsevät oikeuksiinsa teräväpiirtona – Thompsonkin hyväksyi näkemykset tuoreeltaan kaveeratessaan valkokangas-alter egonsa Johnny Deppin kanssa.
Hyvästit
kauden jälkeen
Raflaavuudella oli myös kääntöpuolensa. Dokumentin mukaan Thompson joutui oman imagonsa lumoihin ja alkoi toteuttaa myyttistä julkikuvaansa ihailijoiden ja selkään taputtelijoiden odotusten tyydyttämiseksi.
Enteitä tästä on aistittavissa sekä teksteistä että visuaalisista elämäkerroista. Thompson korostaa asemaansa esimerkiksi Suuren hainmetsästyksen luvussa Kirjailijan huomautus ja kertoo, kuinka henkisen krampin yllättäessä hän tarttuu mikrofoniin ja sanelee sanottavansa apulaisten työstäessä nauhoista painokelpoista tavaraa. Where the Buffalo Roamissa taas on paljastava kohtaus, jossa yliopistovierailulle saapuvaa Thompsonia palvotaan kuin rocktähteä.
Kaikki kuitenkin päättyy aikanaan. Thompson puhui itsemurhasta vapaan miehen etuoikeutena jo 1970-luvun alussa ja selitti ratkaisuaan viimeisessä viestissään toteamalla, että ”jalkapallokausi on ohi” – elämänjano oli sammumaton, mutta ihminen oli käynyt legendan tielle.
Dokumentin loppupuolen hautajaiskuvat tykillä taivaalle ammuttavasta tuhkauurnasta on suoraan Thompsonin omasta käsikirjoituksesta. Ehkä Thompson sai sittenkin viimeisen sanan, vaikka lähtöä oman käden kautta luovuttamisena pidetäänkin.
Suuri hainmetsästys ilmestyy tänään.
