• Joseph Haydn: La canterina. Toinen esitys Turun konservatorion Sigyn-salissa 19.3. Ohjaus Sofia Molin. Rooleissa Ilmari Pirttilä, Katariina Virtanen, Talvi-Maaria Turunen ja Sanna Kola. Maija Marjokorpi, piano ja cembalo.
Turun AMK:n tuoreesta kamarioopperaproduktiosta ei haluaisi löytää pahaa sanottavaa. Sen verran sympaattisia olivat niin esitys kuin itse teoskin, Joseph Haydnin tiettävästi ensi kertaa Suomessa nähty koominen ooppera La canterina (Laulajatar).
Oopperaharvinaisuuden pitkällä unohduksella on kuitenkin myös syynsä. 50-minuuttinen teos on raskautettu luvattoman pitkillä resitatiiviosuuksilla, joiden väliin muutamat aariat ja yhtyelaulut tuovat raikkaan, vaikkakin lyhyen, tuulahduksen.
Juoni on taattua 1700-luvun opera buffa -huttua: nuori laulajatar Gasparina ystävättärineen uskottelee laulunopettaja Don Pelagiolle olevansa käytettävissä tämän lemmenopastukseen, vaikka flirttaileekin nuoren Don Ettoren kanssa. Parivaljakko vetää kahta lemmenkipeää miestä kuin pässejä narussa, ja muutamasta kostontäyteisestä hetkestä huolimatta päädytään onnelliseen loppuun. Siis mainio asetelma oopperamaailman maneerien parodioinnille, mihin ohjaaja Sofia Molin on selvästi tähdännytkin.
Parodian vaatima ylinäytteleminen olisi kuitenkin saanut olla rohkeampaa. Muutamaa hulvatonta elettä lukuunottamatta esitystä leimasi hienoinen empiminen.
Terveitä
solistiääniä
Musiikilliset perusasiat olivat kunnossa: kaikki solistit laulavat puhtaasti ja terveellä äänellä. Katariina Virtanen Gasparinana pääsi esittelemään mukavasti diivanelkeitään, Talvi-Maaria Turusen kompatessa Apolloniana. Sanna Kola väläytteli hienoa klangia kilpakosija Don Ettoren housuroolissa.
Ilmari Pirttilä rakensi laulunopettaja Don Pelagiosta herraskaisen tenoriroolin, jota hänen elekielensä mainiosti tuki. Laulussa Pirttilä vaali lyyristä linjaa, jota olisi voinut paikoin laajentaa röyhkeämmin ääninäyttelemisen puolelle.
Eniten kuuntelukokemusta häiritsi (oppilasproduktiolle toki ymmärrettävä) orkesterin korvaaminen pianosäestyksellä. Maija Marjokorven taidoissa ei ole vikaa, mutta hän otti tehtävänsä kovin korrepetiittorimaisesti. Varsinkin tenoriaariassa, jonka vitsinä on lauluosuuden kutistuminen muutamiin lyhyisiin repliikkeihin, Marjokorpi olisi saanut soittaa rohkeammalla solistisella otteella.
La canterinan eroksi ammattilaishankkeisiin jäi varovaisuus, josta nuorilla laulajilla on hyvin aikaa oppia irroittautumaan. Oraalla on näyttelijänlahjoja, jotka vaativat vielä pientä heittäytymistä päästäkseen täyteen kukoistukseensa.
