Kestävää ja katoavaa jäljittämässä

Jarkko Rantanen: Extra Rich.
Jarkko Rantanen: Extra Rich.

• Moosa Myllykankaan veistoksia Auran Galleriassa 9.3. 2010 saakka.

• Jarkko Rantanen Nähtyä maalauksia Joellassa 8.3. 2010 saakka.

Kaikki mihin Moosa Myllykangas tarttuu muuttuu kauniiksi.

Auran Galleriassa on oululaisen tekstiili- ja kuvataiteilija Moosa Myllykankaan teoksia. Myllykangas työskenteli aiemmin tekstiilitaiteen parissa ja 15 vuotta käsi- ja taideteollisuusalan opettajana. Turussa hän esittäytyy nyt ensimmäistä kertaa.

Näyttelyn teokset ovat seinälle ripustettuja kookkaita korumaisia reliefejä, jotka on koostettu eri metallia, puuta ja muita materiaaleja yhdistellen ja työstäen.

Myllykangas vaistoaa ilmiömäisen herkästi uusia käyttömahdollisuuksia teknisten laitteiden ja kojeiden osissa, jotka ovat jo elinkaarensa päässä. Toisin kuin ready made -taiteen perinteessä, jota Suomessa edustavat parhaiten Kari Cavén tai Ismo Kajander, hän ei käytä löytöobjekteja sellaisenaan teostensa osina. Ne ovat hänelle vain työstettävää materiaalia, jonka kuuluukin kadottaa alkuperänsä. Teoksen lähtökohdaksi kelpaa vaikkapa trukin lava kuten kaupunkiarkkitehtuuria ylhäältä päin tutkivissa teoksissa New York ja Chicago.

Myllykankaan esinekoosteissa fokus on enemmän taidokkaassa käsityöläisyydessä ja muodon luomisessa kuin sisältötekijöissä. Siksi niitä katsookin enemmän sisustuselementteinä kuin kuvataiteen kontekstissa. Poikkeuksiakin on, nimittäin massiiviset akryylilasiteokset. Myllykangas kaivertaa ja jyrsityttää massiivista akryylilasilevyä, jota käsittelee myös maalilla ja lyöntimetallilla. Tekniikka on armottoman paljastava eikä salli virheitä. Ehkä siksi kuvaelementit ovat pelkistettyjä kuten kolmen teoksen sarjassa, joissa vilahtaa jalkapari kuvan reunassa. Maalauspinta lyö niihin vähän säröä ja sommitelmien avaimina ovat töiden nimet Tanssiin kutsu, Pako ja Putoaminen.

Suurikokoinen gallerian alakerran seinällä roikkuva puinen Koru hakee materiaalinsa ja merkityksensä kudonnan maailmasta. Ylväs muoto on afrikkalaisen masai-heimon metallisista kaulakoruista. Se on myös eräänlainen avainteos ja kertoo miten teoksista voi halutessaan löytää erilaisia aika- ja kulttuurikerrostumia vaikka päällimmäinen vaikutelma siinäkin on dekoratiivisuus.

Mehutölkkien
ihmemaassa

Siinä missä Moosa Myllykangas löytää raskaasta romusta kauneutta, turkulaismaalari Jarkko Rantanen on penkonut kevyttä pakkausjätettä.

Hän tekee asetelmamaalauksen perinteeseen oman mutkansa. Hän hakee aiheensa hedelmämehutölkeistä ja niiden synnyttämistä tuoreuden ja terveellisyyden mielikuvista. Maalauksiin jäljennetty mehukkaiden appelsiinien leikkauspinta houkuttelee lähes koskettamaan. Rutistetuista mehutölkeistä ja niiden kyljessä olevista kuvista kasvaa tiukkaa asetelmaa, jossa tilaa avautuu myös kohti sisäistä maailmaa.

Renessanssiajan ihmisten medialukutaitoa oli nähdä asetelmassa viittauksia kaiken katoavaisuudesta sekä moraalisia koodeja. Rantasen kuvissa pahvitölkit viittaavat kertakäyttökulttuurin turhuuteen ja niiden viivakoodit ajan kulumiseen ja turhiin yrityksiin hallita sitä kuin vanhojen vanitas-asetelmien kuolleet riistaeläimet ikään.

Viime kesänä Helsingin Jangvassa esiteltyjen maalausten lisänä mukana on uusia teoksia kuten ekspressiivisellä otteella toteutettu Jaettu asetelma. Tölkistä kaadettava nektari palautuu hedelmiksi ja marjoiksi purkin kyljen mainostekstin lupauksen mukaan. Juuri tällaisilla mielikuvilla meille tuotteita myydään. Roskaruoka näyttäisi olevan Rantasen tulevia, vielä kypsymistä odottavia tutkimuskohteita.

SEPPO METSO

Moosa Myllykangas: Tanssiin kutsu.
Moosa Myllykangas: Tanssiin kutsu.