Kulttuuri

Tavallista topakampi Snövit

TS/Matti Kivekäs<br />Prinssi Gudmund (Jonathan Nyström, oik.) on oivallista aviomiesainesta prinsessa Snövitille (Annica Sigfrids).
TS/Matti Kivekäs
Prinssi Gudmund (Jonathan Nyström, oik.) on oivallista aviomiesainesta prinsessa Snövitille (Annica Sigfrids).

• Astrid Lindgren: Snövit. Pohjautuu Grimmin veljesten satuun. Turun nuori teatteri (Åbo unga teater). Ohjaus ja sovitus Sofia Molin. Skenografian suunnittelu Sofia Molin ja Henrik Ruutu. Puvustuksen suunnittelu Sofia Molin. Valosuunnittelu Antti Niitemaa. Äänisuunnittelu Juha Antikainen. Kampaukset ja maskit Mira Ahlroth- Lamminaho. Ensi-ilta 22.3.

Lumikki oli Turun nuoren teatterin ohjelmistossa viimeksi vuonna 2003. Nyt satu esitetään jälleen Astrid Lindgrenin dramatisointina. Tarina on toki vanha tuttu, mutta Åbo unga teaterin ruotsinkielisessä versiossa on vähemmän synkkyyttä ja enemmän kepeyttä kuin perinteisessä satuklassikossa.

Vaaleatukkainen Snövit ( Annica Sigfrids ) nähdään Lindgrenin versiossa perinteistä Lumikkia omatahtoisempana ja kipakampana. Kun kateellinen kuningatar ( Molly Feiring ) vaatii Snövitiä pukeutumaan 15-vuotissyntymäpäivänään lapsellisemmin, tämä mielenosoituksellisesti myös käyttäytyy kuusivuotiaan tavoin. Siinä missä Lumikki yleensä on näytetty hauraana ja haavoittuvana, Sigfridsin Snövit on topakka nuori nainen, joka tietää mitä haluaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yksi prinsessan haluamista asioista on prinssi Gudmund ( Jonathan Nyström ). Gudmund ei ole mikään perinteinen sankarihahmo, mutta hänessä on oivallista aviomiesainesta: herrasmiehen elkeet, hyvä sydän ja tietysti myös kosolti varakkuutta. Jos Snövitin ja Gudmundin tarinalle tehtäisiin jatko-osa, olen varma, että Gudmund olisi hyväntahtoinen tohvelisankari, joka itsekseen myhäilisi Snövitin pomotukselle ja dramaattisille kiukkukohtauksille.

Lindgrenin uudelleen nimeämät kääpiöt on kaikki puettu samanlaisiin työasuihin, ja he muodostavatkin jonkinlaisen työtä, veljeyttä ja tasa-arvoa kunnioittavan kommuunin. Siinä missä Disney-tuotannoissa on annettu runsaasti tilaa kääpiöiden yksilöllisyydelle, Åbo unga teaterin kääpiöt muodostavat pikemminkin hyvin yhteen pelaavan koneiston. Kääpiöjoukosta nousee selkeimmin esiin Muck ( Joonas Jormalainen ) vastahakoisen ja äksyn luonteensa vuoksi.

Ei mitään ylimääräistä

Sofia Molinin ja Henrik Ruudun suunnittelema skenografia on toimivan pelkistetty. Lavan takaosassa on korokerakennelma, jota hyödynnetään pitkin näytelmää hahmojen kuljeskellessa paikasta toiseen. Koroke tuo matalaan ja pitkulaiseen näyttämötilaan tasoja ja syvyyttä.

Kuningattaren kuvastin on myös oivaltavasti toteutettu komeiden kehyksien väliin pingotetulla, takaapäin valaistavalla, joustavalla kankaalla. Peilin puhuessa kangas pullistelee ja sen pintaan piirtyvät naamiolla peitetyt kasvot.

Antti Niitemaan suunnittelema valaistus loihtii lavalle erilaisia tiloja ja tunnelmia. Erityisen hyvin toimii pelkällä vihreäsävyisellä valaistuksella luotu metsä, jossa metsästäjän on määrä surmata Snövit.

55-minuuttisessa kokonaisuudessa ei ole mitään ylimääräistä tai irrallista. Dialogia on juuri sen verran, että tarina kulkee jouhevasti eteenpäin. Sofia Molin on hitsannut nuoret näyttelijät taitavasti yhteen. Esityksessä on mukaansatempaava rytmi. Siinä tapahtuu riittävästi mielenkiintoisia asioita, jotta pienetkin katsojat viihtyvät. Esitystä suositellaan yli neljävuotiaille. Pienempiä katsojia oudot valot, savut, kummalliset äänet sekä muhkeat tekoparrat saattaisivatkin pelottaa.

ANNINA KARHU

Luitko jo nämä?