Beninin Villa Karo kasvoi
kymmenessä vuodessa aikuiseksi

TS/Elina Tuukkanen<br />Juha Vakkuri istuu monitoimi- ja näyttelytilassa, jonka ulkoseinallä meren puolella on esiintymislava ja pihan puoleisilla seinillä tilaa elokuvien heijastamiseen.
TS/Elina Tuukkanen
Juha Vakkuri istuu monitoimi- ja näyttelytilassa, jonka ulkoseinallä meren puolella on esiintymislava ja pihan puoleisilla seinillä tilaa elokuvien heijastamiseen.

ELINA TUUKKANEN

Beninin suurimmasta kaupungista Cotonousta lähtee tie kylien, kallistelevien kadunvarsikojujen ja matkaavien ihmisten keskelle itään. Afrikkalainen ruskea usvainen maisema jatkuu loputtomiin, kunnes kahdeksankymmenen kilometrin jälkeen edessä on sininen meri ja vaalea rantahiekka. Ollaan perillä.

Kun kirjailija Juha Vakkuri kertoo omasta ensikosketuksestaan Grand Popon kalastajakylään melkein päivälleen kymmenen vuotta sitten, häneen on helppo uskoa. Vakkuri sanoo saaneensa juttumatkalla "uskonnollisen herätyksen".

- Totesin heti löytäneeni kylän, johon halusin perustaa taiteilijoille paikan ja jossa itse voisin viettää ison osan loppuelämääni.

Vakkuri synnytti kylään suomalais-afrikkalaisen kulttuuri-instituutin.

Kunnalta vuokrattu, raunioitunut vanha sairaalarakennus muuttui Villa Karoksi, ja myöhemmin kunnostettiin museotiloja ja ajan myötä uudisrakennus. Ensimmäiset suomalaiset stipendiaatit saapuivat vuonna 2000. Sen jälkeen heitä on ollut Villa Karossa kolmesataa ja muita uteliaita ja seuranpitäjiä Vakkurin mukaan toinen mokoma.

- Tuolloin en osannut nähdä, että Villa Karosta tulisi näin iso ja että se vaikuttaisi kyläläisten elämään näin paljon, instituutin perustaja ja sen säätiön hallituksen puheenjohtaja kertoo.

Taitelijat ovat kaivertaneet omat jälkensä Villa Karoon. Terassia peittää Tapani Mikkosen iso mosaiikki, seiniltä löytää Outi Heiskasen tai Timo Kelarannan töitä, Tuula Heinilän ikuistamat grandpopolaiskasvot katsovat vierailijaa toimistossa. Villa Karon verkostoimien taitelijoiden ja kulttuuritutkijoiden monipuolisuus mykistää. Heitä on tunnetuista nimistä nuoriin, tulossa oleviin.

Syrjäkylästä tuli kehittyvä

Idyllinen Grand Popo oli kymmenen vuotta sitten kituva syrjäkylä, mutta Villa Karo muutti sen elämää. Suomalaisafrikkalainen yhteistyö takaa sekä työtä että palveluita.

Kahdentuhannen ihmisen kylässä kerran kuussa järjestettäviin konsertteihin kerääntyy viisi-, jopa seitsemäntuhatta kuulijaa. Yleisöä tulee taidenäyttelyihin, museovisiiteille, viikoittaisiin elokuvaesityksiin. Kaikki on ilmaista.

Silti Villa Karo on toistaiseksi nimenomaan suomalaisille taiteilijoille kurkistus afrikkalaiseen todellisuuteen.

- Useimmat jotka täällä käyvät, tajuavat että Afrikka on muutakin kuin nälkää, kurjuutta ja sairauksia, Juha Vakkuri sanoo - ilmeisesti ties kuinka monennen kerran.

Kulku toiseen suuntaan, Villa Karon kautta Afrikasta Suomeen, on melkein olematonta verrattuna suomalaisten taiteilijoiden Beninin-vaelluksiin.

Vakkuri haluaisi, että liikenne olisi kahdensuuntaista. Toistaiseksi rahanpuute on hidastanut sitä.

"Kulttuurilla voimansa"

Toiminnan menoista puolet tulee yksityisistä lähteistä, noin puolet opetusministeriöltä. Juha Vakkuri elättelee ajatusta, että ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista löytyisi resursseja afrikkalaisten taiteilijoiden Suomen-kustannuksiin tai yleensä afrikkalaisille suuntautuvaan työhön. Toistaiseksi ei juurikaan ole löytynyt - osin ehkä siksi, ettei anomuksia ole tehty aikoihin.

- Ulkoministeriö ei ole ihan hiffannut, että kulttuurilla on voimansa, Villa Karossa pitkässä pöydässä istuva kirjailija arvostelee.

- Ruotsilla ja Norjalla on fantastisia kulttuuriprojekteja, mutta me junnataan yhä kaivojen kanssa. Luovaa ajattelua tarvittaisiin, ja koko kehityspoliittisen ajattelun laittamista uusiksi.

- Kulttuuri rakentaa siltaa saman alan taiteilijoiden kesken. He ovat tasa-arvoisia. Kun suomalainen tulee tänne, hän ja paikallinen taiteilija tapaavat, niin heti jutellaan ja kysytään, mitä toinen on tehnyt.

Presidentti Tarja Halonen poikkesi suomalaisilta taiteilijoilta kuulemiensa kokemusten innoittamana lyhyellä vierailulla Villa Karossa Länsi-Afrikan kierroksensa lopuksi. Hän kuvasi paikkaa jälkeenpäin "aivan erityiseksi": kuumuus ja malariariski voivat kiusata, mutta olot ovat kuvankauniit ja toiminta onnistunutta. Halonen jäi siksi mietiskelemään mahdollisuuksiaan vaikuttaa yhteistyön lisäämiseen.

Syksyllä isot juhlat

Villa Karo juhlii syksyllä ja talvella taipaleensa kymmentä vuotta. Kunniavieras on marraskuun lopulla Radion sinfoniaorkesteri, joka konsertoi Villa Karossa Sakari Oramon johdolla.

Vakkuri sanoo odottavansa pääkonserttiin kymmentätuhatta kuulijaa.

Villa Karon perustaja kävi Afrikassa ensimmäisen kerran vuosikymmenet sitten ja viettää siellä edelleen useita kuukausia vuodessa.

Vast'ikään hän palasi Grand Popoon seikkailultaan poikki koko maanosan: lännestä Dakarista suoraan itään Djiboutiin lähinnä nk. puskataksien kyydissä. Kokemuksesta on syntymässä Vakkurin uusin Afrikka-kirja.

TS/Elina Tuukkanen<br />Villa Karo julistaa olevansa suomalais-afrikkalainen paikka, ei pelkästään suomalais-beniniläinen.
TS/Elina Tuukkanen
Villa Karo julistaa olevansa suomalais-afrikkalainen paikka, ei pelkästään suomalais-beniniläinen.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.