Kroonisen mokaajan elämä ja teot

TS/
TS/

• Gene Kurkijärvi: Kullervo. Like 2009, 96 s.

Gene Kurkijärvi on hautonut Kullervo -sarjakuvaansa vuosikausia, mutta tavallaan lienee sangen sopivaa, että albumi ilmestyi juuri Uuden Kalevalan 160-vuotisjuhlavuonna hieman ennen Kalevalan päivää. Juhlavuonna pyritään innoittamaan erityisesti nuoria lukijoita Kalevalan ääreen ja omiin tulkintoihin sen runoista. Genen Kullervo sopii tähän teemaan kuin karvainen nyrkki röyhkeästi mulkoilevaan silmään. Tuohivirsuista on loikattu satunnaisia koneosia kantavien, mutta inhimillisten androidien kansoittamaan karun kyberpunk-henkiseen todellisuuteen.

Kullervon kaikille tuttu tarina sopii hyvin kyberpunk-dystopiaan. Epäonnen soturin järjetön rähjääminen ja rellestäminen on rikollisliigojen, väkivallan ja huumeiden hallitsemassa synkkäsävyisessä maailmassa kotonaan jopa paremmin kuin kalevalaisessa idyllissä.

Tuttu riidanhaastaja

Kalervon pojan sanotaan usein kuvaavan jotain olennaista suomalaisessa miehessä. Olen aina vähän vierastanut tätä tulkintaa - tuntemani suomalaiset miehet eivät ole samanlaisia impulssikontrollikyvyttömiä surkimuksia. Kullervoa voidaan lukea myös ennaltamäärättyä kohtaloa toteuttavana tragediana kreikkalaisten ja Shakespearen malliin. Tähän suuntaan kallistuu esimerkiksi J.R.R.TolkieninHúrinin lasten tarina , joka tekee Kullervosta/Túrinista olosuhteiden enimmäkseen viattoman ja sympaattisen uhrin.

Genen Kullervo on lähempänä Kalevalasta tuttua riidanhaastajaa, joka aiheuttaa suurimman osan ongelmistaan aivan itse. Punk-kulisseissaankin sarjakuva- Kullervo on pohjimmiltaan äärimmäisen uskollinen Elias Lönnrotin tekstille. Alkuperäistä runoa jopa kuljetetaan joka sivulla sarjakuvahahmojen räkäisempien purkausten rinnalla.

Välillä runo valtaa kokonaisen aukeaman aivan itselleen. Tällöin ja tummilla pohjilla korostuu runo-osuuden lilliputtifontti, joka rasittaa ajan mittaan nuorenkin lukijan silmää. Muutoin homma pelaa mainiosti: vanha runopoljento ja nykyajan puhekieliset rykäisyt luovat yhdessÄ jännittävän kaksoisvalotuksen kroonisen mokaajan elämään ja tekoihin.

Ronskia nakuilua

Kullervon piirrosjälki on kerrassaan komeaa. Futuristisia maailmoja kuvataan usein aivan liian kliinisesti, mutta Gene ei lankea tähän ansaan. Androidit poseeraavat sivuilla orgaanisina ja hengittävinä, ja piirtäjän arkkitehtitausta paistaa läpi hyvännäköisissä ympäristöissä. Myös oranssilla ja sinisellä tummia sävyjä piristävä värimaailma hivelee silmää.

Hattua täytyy nostaa myös paneelien käytölle. Kokoa, mallia ja asemointia vaihdellaan läpi sarjakuvan onnistuneella tavalla.

Sille kaikkein siveimmälle vanhalle sukulaiselle tätä Kullervoa ei kannata ostaa lahjaksi. Hahmot esitetään ronskin alastomina ja tanakasti lihallisina, kirosanat lentelevät ja rikoksen poluilta eksytään harvoin kaidalle tielle.

Jatkuv a nakuilu ja räyhääminen voidaan nähdä joko hieman hellyttävänä ja teennäisen tekotaiteellisena pakkokapinana tai Kullervon tarinan ja hahmojen syvimmän olemuksen ajattomana peilikuvana. Kumpikin ajatus kävi mielessäni albumia lukiessani.

KATARIINA NORONTAUS