Näyttämötaide

Isät ja tyttäret tien päällä

TS/Vertti Teräsvuori<br />Marja Salo (vas.), Kasperi Nordman, Marjaana Maijala, Jukka-Pekka Palo, Leena Pöysti ja Ville Keskilä tekevät matkaa Kansallisteatterin näytelmässä Tyttö tuli!.
TS/Vertti Teräsvuori
Marja Salo (vas.), Kasperi Nordman, Marjaana Maijala, Jukka-Pekka Palo, Leena Pöysti ja Ville Keskilä tekevät matkaa Kansallisteatterin näytelmässä Tyttö tuli!.

• Otso Kautto: Tyttö tuli! Suomen kansallisteatteri, ohjaus Otso Kautto, valo- ääni- ja videosuunnittelu Mikko Hynninen, lavastus- ja pukusuunnittelu Nina Mansikka. Kantaesitys Willensaunassa 13.2.

Niin paljon kuin erilaisia ihmissuhdenäytelmiä onkin kirjoitettu, isien ja tytärten välit ovat jääneet lähes kartoittamaksi maastoksi. Kotimaisesta draamakirjallisuudesta ei äkkiseltään nouse mieleen kuin Minna CanthinPapin perhe , ja siinäkin mukana on myös poika.

Neljän tyttären isänä Otso Kautto on tarttunut taatusti läheiseen aiheeseen, ja lopputulos on komea ja koskettava. Omakohtaisuudesta huolimatta Kautto on kyennyt etäännyttämään asiat niin, että turha hienotunteisuus on tipotiessään. Tyttö tuli! -näytelmä hätkähdyttää suorasukaisuudellaan, ja tästä pidikkeettömyydestä kumpuaa myös teoksen kutkuttava koomisuus.

Matka itseen

Näytelmässä erilaiset isät ja tyttäret ovat tien päällä, ja matkaa tehdään ennen muuta itseen.

Toteutukseltaan Tyttö tuli! on oikeastaan epäteatteria siinä mielessä, että pääosassa ei ole toiminta. Valtaosan ajasta kuusi näyttelijää - ihastuttavalla intensiteetillä erilaisia isiä ja tyttäriä esittävät Marjaana Maijala , Leena Pöysti , Marja Salo , Ville Keskilä , Jukka-Pekka Palo ja Kasperi Nordman - istuu auton penkeillä ja puhuu. Taustalla vierii heijastuskuvaa epäselvästä maisemasta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mitä vähemmän toimintaa on, sitä paremmin se tähän näytelmään istuu. Staattisuudesta ei ole pelkoa, sillä sisältö on niin painavaa ja hyvin rytmitettyä, että kokonaisuus kannattelee hienosti aivan loppumetreille asti. Vain viimeinen etappi, tyttären irtiotto isästä, olisi voinut sujua jouheammin.

Tytöstä naiseksi

Tyttö tuli! -näytelmä tuo päivänvaloon kysymyksiä, joita vain harva tytär oikeasti isältään kysyy: Missä minut siitettiin? Etkö olisikin halunnut mieluummin pojan? Katsotko sinä kavereitteni peppuja kuten sinun kaverisi katsovat minun? Näihin vastatessaan isä maalaa itsensä toistuvasti nurkkaan.

Kriittisin kohta onkin se, kun tytär alkaa muuttua naiseksi, kun isän halaukset pusut eivät ole enää entisenlaisia. Pelko naiseksi kasvamisesta huipentuu Marja Salon upeaan monologiin, jossa tytär ensimmäisten kuukautistensa hetkellä vuodattaa isänsä silmien eteen koko tulevan - hormonaalisen, yhteiskunnallisen, poliittisen ja seksuaalisen - maailmansa. Kohtaus on samanaikasesti lapsellisen naurettava ja riipaisevan viisas.

Mutta helppoa ei ole isälläkään. Mitä tyttärelle tapahtuu, kun hän kasvaa aikuiseksi? Tytön tokaisu "Kaikki se mitä sä olet naisille tehnyt se tehdään mulle", ei yhtään kevennä oloa. Mutta tytär on myös pelastus, sillä toisin kuin pojalle tyttärelle isän pitää olla mies hautaan saakka, ja se jos mikä pitää mielen valppaana.

Isien ja tyttärien välisten suhteiden lisäksi näytelmässä puhutaan myös rakkaudesta, onnesta, vapudesta, just nyt -olemisesta sekä hetkien unenkaltaisuudesta. Tyttö tuli! sisältääkin monia viisauksia, kuten tämän: "Kun joku ajattelee jotain tai on jotain mieltä, älä mieti sitä mielipidettä, mieti sitä, miksi sen on ajateltava niin kuin se ajattelee".

Näytelmässä todetaan myös, että asioista, joissa on voimaa, ei saa puhua, koska silloin ne menettää. Kautto on onnistunut kuitenkin kirjoittamaan teokseensa useita voimaa sisältäviä asioita, jotka eivät suinkaan kuole vaan heräävät henkiin, kun niistä puhutaan.

IRMELI HAAPANEN