Kirja-arvostelut

Kenraali Adolf Ehrnrooth tyttären silmin

TS/Veikko Wahlroos<br />Kakskerran Solgården oli jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin (1905-2004) elämän tukipiste.
TS/Veikko Wahlroos
Kakskerran Solgården oli jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin (1905-2004) elämän tukipiste.

• Karin Ehrnrooth: Isäni oli nuori sotilas (Min fader var en ung soldat). Adolf Ehrnrooth. Käsikirjoituksesta suom. Riie Heikkilä ja Tommi Uschanov. Ajatus 2008. 253 s.

Varmasti jokainen aikuinen suomalainen tietää, kuka oli Adolf Ehrnrooth (1905-2004). Sotasankari, Mannerheim-ristin ritari. Luultavasti enemmän kunniamerkkejä kuin kenelläkään toisella suomalaisella Mannerheimia lukuun ottamatta (Hän oli mm. Ranskan kunnialegioonan suurupseeri!). Veteraanien asian ja maanpuolustusaatteen uupumaton esitaistelija vielä yli 90-vuotiaana.

Vallitseva kuva Ehrnroothista on varsin yksioikoinen, mihin hän kyllä itsekin antoi hieman aihetta. Ehrnroothin paatoksellinen ääni iskostui mieleen, kun hän puhui siitä, kuinka Suomi on paras maa meille suomalaisille ja kuinka sitä kannattaa puolustaa. Hän oli luonnollisesti EU- ja Nato-myönteinen, ja hänen näkemyksensä Mannerheimista oli lähestulkoon jumaloiva, vaikka marsalkan persoona ja toiminta antaisivat aihetta kriittisempiinkin äänenpainoihin.

Adolf Ehrnroothin tyttären Karinin kaksikielinen kirja Isäni oli nuori sotilas (Min fader var en ung soldat) tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua siihen, millainen kenraali oli "siviilissä". Heti perään on tosin todettava, että Ehrnrooth ei oikeastaan koskaan ollut siviilissä. Hän eli elämänsä loppuun asti sotilaan kurinalaista ja strukturoitua elämää. Kirjan nimessä oleva viittaus RuneberginSotilaspoika -runoon pätee koko Ehrnroothin elämään.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kakskerran maisemissa

Karin Ehrnrooth purkaa kirjassaan monikerroksista suhdettaan isäänsä, joka oli 55-vuotias tyttären syntyessä. Kenraalin avioliitto oli lievästi sanoen epätavallinen. Hän solmi sen myöhäisellä iällä tanskalaisen kreivitär Karin-Birgitte Schackin kanssa. Puolisoiden ikäero oli huomattava.

Karin Ehrnrooth muistaa hämärästi isänsä viimeisen virkavuoden. Hän jäi eläkkeelle 1965. Tyttären kertoman mukaan isä oli eläkkeelle siirtymisestä harmissaan. Hänen tavoitteenaan oli ollut päästä puolustusvoimain komentajaksi, mutta "venäläiset" olivat juonitelleet häntä vastaan, kuten hän sanoi.

Eläköitynyt kenraali ei jäänyt toimettomaksi. Solgården, talo Turun kyljessä Kakskerrassa, muodostui elämän tukipisteeksi (Solgården on ikään kuin kirjan kolmas päähenkilö kenraalin ja tyttären ohella). Luonnossa vaeltelu, puutarhanhoito, metsätyöt ja lukeminen täyttivät kenraalin eläkepäivät. 1980-luvulla alkoi Ehrnroothin toinen elämänura, kun hänestä tuli suosittu juhlapuhuja ja häntä alettiin käyttää asiantuntijana erilaisissa kirjahankkeissa. Hän sai myös paljon puheluja aivan ventovierailta ihmisiltä, ja kaikkiin niihin hän vastasi ystävällisesti. Karin Ehrnrooth sanoo, että tätä isän harjoittamaa "sosiaalityötä" ei yleisesti tunneta.

Elämä Solgårdenissa oli säästäväistä, elettiin lähestulkoon omavaraistaloudessa. Kenraali oli moderni siinä, että hän suojeli luontoa ja säästi energiaa. Ehrnroothit eivät olleet rikkaita. Kenraalin eläkkeellä oli elätettävä viisihenkinen perhe ja ylläpidettävä suurta taloa. Toisaalta eivät he mitään "tavallisia" ihmisiä olleet. Eräs Karin Ehrnroothin kummeista oli Tanskan kuningatar Ingrid , joka myös vieraili heidän kodissaan.

Sodan idealismia ja ahdistusta

Sikäli kuin kirjasta voi päätellä, Adolf Ehrnrooth siirsi perusihanteensa lapsilleen. Karin Ehrnrooth ei aseta kyseenalaiseksi esimerkiksi valkoisten näkemystä kansalaissodasta tai Suomen erillissotadoktriinia jatkosodassa.

Sotaan liittyvästä idealismista huolimatta se oli myös ahdistava tekijä kirjoittajan lapsuudessa. Sodan traumatisoima isä kertoi perhepiirissä paljon sotakokemuksistaan. Kertomuksissa oli mukana kauhistuttavia asioita.

Isän rooli sodassa on askarruttanut Karin Ehrnroothia. Kirjallisuudessa kerrotaan Ehrnroothin ampuneen vihollissotilaan kylmäverisesti kiikarikiväärillä. Tämän tapauksen kuvitteleminen ahdistaa Karin-tytärtä. Tapaus laajenee kysymykseksi siitä, kuinka monta ihmistä isä on tappanut sodassa. Sitä hän ei koskaan kysynyt isältään. Nyt Karin Ehrnrooth kertoo vapautuneensa näistä kysymyksistä. On asioita, joita hänen ei tarvitse koskaan tietää.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Karin Ehrnrooth torjuu käsityksen, jonka mukaan hänen isänsä olisi ihannoinut sotaa. Hänellä oli kuitenkin hyvin selkeä sanoma. "Hän puhui hyvin persoonallisella tavallaan äärettömästä tuskasta ja käsittämättömistä menetyksistä, Hän kertoi siitä, mitä meidän elämämme, meidän arkemme tämän päivän Suomessa oli maksanut hänen sukupolvelleen." Tytär painottaa isän olleen uskovainen mies loppuun asti olkoonkin, että perhe kävi kirkossa vain hyvin harvoin.

Moniulotteinen mies

Karin Ehrnrooth ihailee isäänsä suuresti. Silti isällä ja tyttärellä oli myös ristiriitoja. Karin Ehrnroothin vakava anoreksia (josta isä ei koskaan puhunut) oli varmaan eräs ulottuvuus näissä ristiriidoissa, mutta niiden perimmäiset syyt jäävät peittoon. Ehkä kenraali ei täysin hyväksynyt tyttären uranvalintaa taiteen parissa. Eräänä tekijänä oli epäilemättä myös Adolf Ehrnroothin kiivas luonne. Hän saattoi raivostua lapsilleen kuin rintamakomentaja sotilailleen. Isän monta kertaa sanomat kiukkuiset sanat: "Sen, mitä venäläinen ei onnistunut neljänä sotavuonna tekemään, teet sinä nyt. Sinä viet minulta hengen", loukkasivat kirjoittajaa.

Karin Ehrnrooth piirtää isästään kuvan miehenä, jonka persoona oli syvä ja moniulotteinen. Sotilaan energisyyden alla saattoi joskus tuntua myös pessimismiä ja masennusta.

JARI LYBECK

TS/Jori Liimatainen<br />Karin Ehrnrooth kuvaa kirjassaan, millainen mies kenraali oli siviilissä, isänä.
TS/Jori Liimatainen
Karin Ehrnrooth kuvaa kirjassaan, millainen mies kenraali oli siviilissä, isänä.