Taidegraafikko viehättyi veistoksen
kallistuskulmasta ja väristä

TS/Riitta Salmi<br />Lizeliuksen muistomerkki miellyttää taidegraafikko Juhani Vikaista. - Värivalinnat ovat rohkeita ja onnistuneita, hän kommentoi ystävänsä Jarkko Rothin taideteosta.
TS/Riitta Salmi
Lizeliuksen muistomerkki miellyttää taidegraafikko Juhani Vikaista. - Värivalinnat ovat rohkeita ja onnistuneita, hän kommentoi ystävänsä Jarkko Rothin taideteosta.

SALLA HONGISTO

- Huomaatteko jotain? Se on vino, taidegraafikko Juhani Vikainen osoittaa Anders , Antti, Lizeliuksen muistomerkkiä Mynämäen keskuspuistossa.

- Kallistaminen tekee paljon tässä työssä. Se antaa veistokselle liikettä ja keventää raskasta graniittia. Tässä leikitellään näköharhoilla: vinous ei näy joka puolelta.

Kuvanveistäjä Jarkko Rothin taideteos ei tönötä vinossa Pisan tornin lailla, mutta silmä huomaa, että jotain erikoista monumentissa on.

- Monet saattavat luulla, että perustukset ovat pettäneet, mutta tämä on tarkka oivallus. Monumentti paljastettiin Mynämäessä lokakuussa, kun suomenkielisen sanomalehden isän syntymästä tuli kuluneeksi 300 vuotta. Lizelius perusti Suomenkieliset Tieto-Sanomat vuonna 1775.

Veistos symboloi myös Lizeliuksen elämäntyötä köyhäinhoidon uudistajana ja Raamatun suomentajana.

- Tämä on erityistä, sillä näin suuria veistoksi ei juuri enää tehdä. Graniitti- ja pronssiveistokset ovat niin kalliita, Vikainen sanoo.

Sulkakynästä painokoneisiin

Musta monumentti seisoo jyhkeänä valkoisessa lumessa. Lumen heijastama valo korostaa sulkamuotoa. Liturginen liila, joka viittaa mustan kanssa Lizeliuksen työhön Mynämäen kirkkoherrana elämänsä ehtoopuolella, räikyy vasten mustaa ja valkoista.

- Maalattu graniitti on hyvin harvinainen näky, rohkea valinta. Se sopii tähän erityisen hyvin. Rullat yksinään olisivat monotonisia.

Vikainen tulkitsee kivipaasia historian ja nykyhetken kohtaamisena. Yli kolmemetrisessä veistoksessa on Lizeliuksen kirjoitustyöstä muistuttava sulkakynän mallinen reikä. Reikä lävistää kolme päällekkäistä, massiivista painopaperirullaa.

- Tässä esiin tulee sanomalehden kehitys. Alkuvaiheen käsin kirjoitetuista lehdistä on kasvanut iso asia. Ennen paperirullat eivät vaan tainneet olla näin massiivisia, hän heittää.

Keskimmäistä kivipaasia kiertää teksti. Erilaiset sanakokonaisuudet kertovat tarinaa Lizeliuksesta köyhäinhoidon uudistajana.

- Kaunis, graafinen teksti syventää Lizeliuksen elämätyön kuvausta.

Lizeliuksen käyttämät tai hänen työtään kuvaavat sanat on koonnut professori Pentti Laaksonen , joka esittelee Lizeliusta Suomen kansallisbiografiassa.

Kaunis ja rohkean oivaltava

Vikainen on seurannut vaihe vaiheelta, kun hänen hyvä ystävänsä on veistänyt Lizeliuksen elämäntyötä Varpaisjärven mustaan graniittiin. Vehmaan kivipitäjän pojat tutustuivat, kun Roth aloitti opintojaan Turun Piirustuskoulussa 1950-60-lukujen taitteessa.

Taideteos ei koskaan synny yhdellä istumalla. Lizelius-monumentti otti seitsemän vuotta tekijänsä elämästä.

- Jarkko on tehnyt melkoisen suunnittelutyön. Hän on kallistellut työtä eri suuntiin ja vihdoin löytänyt oikean kulman, Vikainen kuvailee.

Taidegraafikko pohtii, että veistos jatkaa Rothille tyypillisten töiden sarjaa, vaikka jokainen työ onkin oma yksilönsä.

- Työn idea tulee hienosti, mutta ei liian pistävästi esiin. Roth on rautainen kivityön ammattilainen.

Työ veistyi ensin styroksiin, sitten kiveen. Tilaustyönä tehty muistomerkki lepää hiljaisessa, mutta kauniissa lehdossa Mynämäen kirkkomaan kupeessa. Roth on taiteilijana monipuolinen veistosten, muistomerkkien ja taidemitalien muotoilija.

Vikainen hankki oman koulutuksensa samaisessa koulussa muutamaa vuotta aiemmin. Puhe alkoi kaveruksilla luistaa, kun Vikainen vieraili Rothin taidenäyttelyssä Uudessakaupungissa vuonna 1965.

Kuvanveistäjän poikana mies on tottunut veistoksien katselija. Tärkeintä on kaunis, mutta oivalta taiteellinen kokonaisuus. Vikaisen korostaa, että Roth on työssään yltänyt tähän.

- Jos patsas on huono, kukaan ei kiinnitä siihen huomiota. Tässä värit ja muoto vetävät puoleensa.

Vikainen on itsekin veistänyt kuvaa. Hänen isänsä kuvanveistäjä-professori Jussi Vikaisen jalanjäljissä on syntynyt sekä omia mitaleja että hautakiviä.

Lizeliuksen muistomerkkiä alettiin puuhata vuonna 1995, kunLizeliuksen kuolemasta tuli kuluneeksi 200 vuotta. Idea pystyttää Mynämäkeen yhden historian suurmiehen 300-vuotissyntymäpäivän kunniaksi patsas tuli Vakka-Suomen Sanomien senaikaiselta päätoimittajalta Erkki Sirkiältä.

Mynämäen kunta, Mynämäen seurakunta, Sanomalehtien Liitto ja Vakka-Suomen Sanomat rahoittivat patsaan.

Näköispatsasta Lizeliuksesta ei voitu veistää, sillä hän ei jättänyt jälkeensä kuvana kuvaa. Edes yhtään piirrosta ei ole.