Näyttämötaide

Syvien tunteiden Pohjantähti

TS/Petri Summanen<br />Akselin (Jukka Peltola, vas.) ja Elinan (Elina Luukkonen) rakkaus on Vaasan kaupunginteatterin Täällä Pohjantähden alla -näytelmän pääjuonteita.
TS/Petri Summanen
Akselin (Jukka Peltola, vas.) ja Elinan (Elina Luukkonen) rakkaus on Vaasan kaupunginteatterin Täällä Pohjantähden alla -näytelmän pääjuonteita.

•  Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla. Vaasan kaupunginteatteri, sovitus ja ohjaus Juha Luukkonen, lavastus Salla Salin, puvut Anna Sinkkonen, valot Heikki Paasonen, musiikki ja äänet Taito Hoffrén. Ensi-ilta suurella näyttämöllä 5.12.

Vuosi sitten itsenäisyyspäivän alla Suomen kansallisteatteri räväytti Kristian Smedsin tulkinnalla Väinö LinnanTuntemattomasta sotilaasta . Smeds hajotti teoksen ja siihen vuosikymmenten mittaan kasaantuneet kerrokset, kirjoitti päälle omaa ja rakensi teoksen näin uudelleen - Linnan hengessä.

Kun kuulin Juha Luukkosen (s.1976) tarttuneen Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaaniin, odotin hänen tekevän sille saman kuin Smeds Tuntemattomalle . Onhan Luukkosen aiemmissa ohjauksissa ollut samansuuntaista päivitettyä karnevalismia.

Luukkonen yllättää. Hänen Vaasan kaupunginteatteriin ohjaamassaan Pohjantähdessä ei ole mitään rönsyjä, toteutus on puhdas ja selkeä. Vaikka esitys on alkuperäistekstille uskollinen, se ei kuvita historiallista romaania vaan on näkemyksellinen tulkinta, joka kertoo meistä suomalaisista - tässä ja nyt.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Uskollisuus alkuperäisteokselle näkyy esityksen pituudessa; kaksine väliaikoineen se kestää lähes viisi tuntia. Katsomiskokemus on kuitenkin niin antoisa, että aika tuntuu lahjalta.

Köyhien puolella

Vaasalaisten Pohjantähti perustuu romaanitrilogian kahteen ensimmäiseen osaan. Tarina käydään läpi Jussin suonraivauksesta Akselin paluuseen vankileiriltä. Aivan lopussa viitataan lyhyesti tulevaan, Akselin ja Elinan poikien kaatumiseen talvi- ja jatkosodissa sekä sisällissodan osapuolten rinnakkaineloon.

Esitys herättää voimakkaita tunteita ja ajatuksia itsenäisyytemme alkutaipaleesta, sisällissodasta ja siihen johtaneista syistä. Valkoisten ja punaisten vastakkainasettelu näyttäytyy jyrkkänä muttei karrikoituna. Molemmilla puolilla tapahtuu niin ylilyöntejä kuin sovittelujakin.

Luukkonen on kuitenkin valinnut puolensa: köyhien ja sorrettujen asialla tässä ollaan. Esitys on kunnianosoitus niille vainajille, jotka itsenäisyyspuheissa yleensä sivuutetaan mutta jotka vaikuttivat esimerkiksi siihen, että meillä tänä päivänä on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja kahdeksan tunnin työpäivä.

Näkökulma todentuu muun muassa musiikkivalinnoissa. Esitys alkaa Surumarssin ("Henkenne veljet uhrasitte...") hyräilyllä ja päättyy Punaorvon valaan , punaiset astuvat teloitettaviksi Finlandian soidessa. Myös leikkauksilla kohtauksesta toiseen otetaan kantaa: kun esimerkiksi Elina antaa vähistä ruokavaroistaan maitoa köyhälle, seuraavassa kohtauksessa pastori Salpakari luovuttaa rahaa suojeluskunnalle aseisiin.

Rakkaustarina esiin

Yhteiskunnallinen sanoma ei kuitenkaan ole koko totuus vaasalaisten Pohjantähdestä . Luukkonen nostaa esiin myös hengellisyyden ja rakkauden.

En ole aiemmin nähnyt Akselin ja Elinan rakkautta niin johtavana juonteena kuin Vaasassa. Suurkiitos pelkästään siitä.

Tunteen taso korostuu muutenkin. Ohjaaja heruttelee katsojilta liikutuksen kyyneleitä pateettisuutta uhmaten, mikä on pelkästään myönteistä kaiken teatterissa nähdyn viileän ironian ja parodian rinnalla.

Esityksen pelkistetty visuaalinen ja äänellinen maailma hengittävät samaan tahtiin ohjauksen kanssa. Vino lattia, moneksi muuntuvat hetekat sekä kylmien ja lämpimien valosävyjen voimakas käyttö luovat dynaamisuutta. Taustakumu sekä viiltävän äänen ja sinertävän valon yhdistäminen kuoleman hetkeen ovat vaikuttavia tehokeinoja.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Toistuvat kynttiläsaattueet tuovat esitykseen rituaalinomaisuutta, samoin kohtaus, jossa röykkiö kenkiä punaisten teloitettujen symbolina lapioidaan hartaasti kottikärryille.

Tuoreet tulkinnat Akselista ja Elinasta

Pohjantähdessä ovat mukana Vaasan kaupunginteatterin kaikki näyttelijät vierailijoilla täydennettynä. Työskentely on kautta linjan mallikasta, mutta erityisesti pidin Jukka Peltolan Akselista ja Elina Luukkosen Elinasta. Kumpikin antaa henkilöille uusia painotuksia.

Tässä Akselissa on temperamenttia sekä vihassa että rakkaudessa. Elina kasvaa puolestaan hienosti tomerasta tyttösestä itsetietoiseksi naiseksi, huolehtivaksi äidiksi ja puolisoaan tukevaksi vaimoksi.

Muista roolitöistä mieleen jäivät erityisesti Ilkka Aron Jussi, Joose Mikkosen Janne Kivivuori sekä Seppo Kaisanlahden pastori Salpakari.

Hannu Kiviojan Halmeesta oli aluksi vaikea saada otetta, mutta räätälin itkuinen puhe oikeudenkäynnissä järkytti niin, ettei epäilyille jäänyt sijaa.

IRMELI HAAPANEN