Konserttiarvostelut

Orkestraalista
iskevyyttä ja värejä

• TFO:n Soirée à la Francaise 27.11. Sian Edwards, kapellimestari, Roope Gröndahl, pianosolisti, Messiaen, Ravel.

Filharmonisen orkesterin ranskalainen ilta oli omistettu Messiaenille ja Ravelille . Ravelin sävellyksistä esille tuotiin Boleron jälkeen kenties kaikkein tunnetuimmat teokset, ekstrovertti G-duuri-pianokonsertto, La Valse ja vielä pianistin ylimääräisenä soittama Pavane kuolleen prinsessan muistolle .

Sen sijaan Messiaen-osuus rakentui teoksista, joiden tuntemuksella ei pääse briljeeraamaan. Les Offrandes oubliées, Unohdetut uhrilahjat on parikymppisen säveltäjän luomus. Siinä voi jo aistia suunnan, jota kohti säveltäjä lähti myöhemmin kulkemaan. Kuitenkaan avausjakson La croix, Risti laulava melodisuus ei ole noin romanttisessa asussa tavallista Messiaenin myöhemmille teoksille.

Unelmoinnin katkaisee Synnin, La peche , infernaaliseksi yltyvä elämöinti. Ainakin tuon esimerkin valossa synti on säveltäjälle toimintaelokuvien takaa-ajokohtausten tapaista kaahailua ja ryskettä, ei hiljaista sisäistä muutosta. Sille vastakohdaksi Ehtoollinen, L'euchariste , on jälleen pikemminkin tila kuin tapahtuma. Säveltäjä on tavoittanut paikallaan pysyvän kirkkauden tunteen käyttämällä pelkästään viuluja ja alttoviuluja.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Teoksen Oiseaux exotiques, Eksoottiset linnut esitys antoi suurimmalle osalle orkesterilaisia huilaustauon. Pienempään, pianosta, puhaltimista ja muhkeasta lyömäsoitinarsenaalista koostuvaan esityskokoonpanoon jääneille muusikoille se merkitsi sähäkkää menoa ja nopeaa reagointia. Illan pianosolisti Roope Gröndahl soitti myös tämän teoksen virtuoosiset piano-osuudet.

Teos soi kuin trooppinen sademetsä; linnunlaulujen tunnistamisessa riittäisi ornitologeille haastetta. Mahtoikohan Messiaen ajatella maantieteellisiä siirtymiä jaotellessaan teoksen selkeästi erottuviin palikoihin? Varsinkin teoksen alkupuolella pianon osuudet ovat solistisia, irrallisia koko kokoonpanon viserryksen ja liverryksen kudelmasta. Loppupuolella tavoitetaan Turangalila -sinfoniasta tuttuja temaattisia aiheita ja sama ekstaattinen ja kyltymättömän värikäs sointikuva.

Nuori pianisti Roope Gröndahl ihastutti Ravelin pianokonserton solistina. Gröndahlin vahvuutena on kärppämäinen notkeus ja nopeus sekä rytminen jäntevyys. Näitä ominaisuuksia juuri teoksen ensimmäisessä ja kolmannessa osassa vaaditaankin. Koin hitaan keskiosan pianosoolon hieman arkiseksi Gröndahlin tulkitsemana. Siinä hän ei tavoittanut kaikkein hienointa soinnin kirkkautta ja nyansseja. Huilun ja koko orkesterin sisääntulon jälkeen yllettiin vähintäänkin uudelle tasolle.

Pianokonsertto oli enemmän kuin pianistin esilläoloa; se antoi myös monille orkesterilaisille upeita sooloja. Myös koko orkesterin yhteispeli oli merkillepantavan tarkkaa ja kuuntelevaa, siitä kiitos myös brittikapellimestari Sian Edwardsille . Orkesterilaiset itsekin vaikuttivat tyytyväiseltä kapellimestarivierailijan työskentelyyn, sillä he antoivat hänelle erityisaplodit.

Kokonaisuudessaan ranskalainen ilta merkitsi keskimääräistä rikkaampia orkesterivärejä. Parhaimmillaan lyömäsoittajia työllistettiin jopa viisi, ja päätösnumero La Valse toi mm. bassoklarinetin ja toisen harpun mukaan kokonaisuuteen.

AIJA HAAPALAINEN