KAISA KUJANPÄÄ
- Liikkuva panoraama on kadotettu media tai väline, ihan konkreettisessa mielessä, sillä panoraamarullia on säilynyt vain harvoja, perjantaina Turkuun saapunut University of Californian professori, FL Erkki Huhtamo kuvailee.
Hän väittelee tänään Turun yliopistossa aiheesta, joka on vaatinut media-arkeologin salapoliisintyötä.
Liikkuvan panoraaman esityksessä kuvaa kelattiin näkyviin satoja metrejä pitkästä maalausrullasta, jonka korkeus oli keskimäärin neljä metriä.
- Pisimmillään esitykset saattoivat kestää kaksi tuntia ja kahden tunnin aikana rulla saattoi olla lähes jatkuvasti liikkeessä.
Muutamia panoraamarullia on löytynyt Yhdysvalloista, ja Eremitaasin kokoelmissa on liikkuva panoraama junamatkasta Siperian halki. Nämä ovat kuitenkin niin huonossa kunnossa, ettei niitä uskalleta esittää.
Esityksistä ei ole jäljellä kunnollisia suoria kuvauksiakaan, vaikka aikalaiskirjailijat Charles Dickens , Nathaniel Hawthorne ja Mark Twain mainitsevat ne teksteissään. Huhtamo on käyttänyt lähteenään myös mainoksia ja parodioita. Niissä pilkatut kliseet - kuten kuun nousemista kuvannut kankaan taakse asetettu lamppu - auttavat hahmottamaan, mitä esitysten aikana on tapahtunut.
Liikkuvassa panoraamassa maalausrulla pyöri verhojen tai muun peitteen takana. Katsojat ovat nähneet kerrallaan vain verhojen keskeltä paljastuneen ruudun. Tätä näkymää on voitu elävöittää erillisillä irtonaisilla kuvilla. Esityksen päätähtenä oli kuvien tapahtumia selittänyt luennoitsija ja säestyksenä oli musiikkia ja ääniefektejä.
Erkki Huhtamo löysi panoraamat kierrellessään 1990-luvun taiteessa mediatieteen luennoitsijana, eräänlaisena nykyajan taikalyhtymiehenä ympäri Eurooppaa.
- Olin kiinnostunut vanhimmista elävän kuvan kulttuurin muodoista, jotka edelsivät elokuvan läpimurtoa ja samalla kaikkein uusimmista elävän kuvan muodoista, esimerkiksi virtuaalitodellisuudesta. Yritin ymmärtää, miten nämä voitaisiin liittää osaksi isompaa kulttuurista jatkumoa.
Matkoilla hän tutustui pyöröpanoraamoihin, joita on jäljellä esimerkiksi Sveitsissä ja Alankomaissa. Niissä ihmiset voivat kävellä keskelle 360-asteista kuvamaailmaa. Tutkimusmatka jatkui liikkuviin panoraamoihin.
- Innostuin erityisesti kun huomasin, miten valtavan laajalle levinneitä ja suosittuja liikkuvat panoraamat olivat 1800-luvulla etenkin Yhdysvalloissa ja Englannissa ja miten hirveän vähän tietoa niistä ylipäänsä oli olemassa, vuoden 2000 paikkeilla väitöstutkimuksensa aloittanut Huhtamo selittää.
California University Press julkaisee myöhemmin väitöskirjasta laajemman teoksen. Huhtamolla on tekeillä pari muutakin media-arkeologiaan liittyvää kirjaa. Sen jälkeen hän aikoo palata nykykulttuurin pariin, sillä UCLA:n opetustyö painottuu yhtä paljon historiaan kuin nykykulttuuriin.
- Olen viettänyt tarpeeksi monta vuotta arkistojen kätköissä, vaikka se onkin hullaannuttavaa puuhaa, varsinkin kun tekee löytöjä.
Aarteita arkistoista
Tutkija teki yllättäviä löytöjä jopa Harvardin yliopiston teatteriarkistosta, jonka kortistosta ei löytynyt mainintaa liikkuvista panoraamoista.
- Siellä oli monta laatikollista arkistoimatonta materiaalia, joissa luki panoraamat tai dioraamat. Se oli suurenmoinen aarre, julisteita, lehtileikkeitä ja panoraamanäytösten käsiohjelmia. Mitään näistä dokumenteista ei ollut vaivauduttu laittamaan viralliseen arkistoon, Huhtamo ihmettelee.
Osasyy siihen on, että panoraamaa pidettiin populaariviihteenä.
Englantilaiset juuret, amerikkalaiset lisukkeet
Liikkuvan panoraaman esiasteina Erkki Huhtamo pitää Iso-Britanniassa 1800-luvun alussa kehittyneitä peristreefisiä panoraamoja - jotka olivat puoliympyrässä pyöriviä panoraamoja - sekä teatterin lavastuksissa käytettyjä liikkuvia taustakuvia.
Varsinaiseksi villitykseksi - panoramaniaksi - liikkuva panoraama kehittyi vasta kun esitykset palasivat vuoden 1850 tienoilla takaisin kotikonnuilleen Englantiin amerikkalaisen showmeiningin sävyttämänä.
- 1800-luvulla esitysten yhteydessä saatettiin tarjota ilmaisia sähköiskuja. Sähköllä kuviteltiin olevan terveyttäviä vaikutuksia, joten se oli eräänlainen vetonaula.
Esityksiin saattoi sisältyä myös muita houkutuksia, kuten arpajaisia, lapsille jaettiin suklaata tai yleisöstä saatettiin valita ja palkita kaunein nainen tai rumin mies. Lisukemarkkinoinnin edelläkävijänä Huhtamo pitää Albert Smithiä .
- Hän oli 1800-luvun puolivälissä eräänlainen mediasupertähti, sillä hän esitti Piccadillyllä Lontoossa panoraamaesityksen kiipeämisestään Mont Blancille 2000 kertaa. Hän myös kehitti erilaisia tuotteita, joille hän myi lisenssejä.
Huhtamo uskoo, että liikkuva panoraama auttaa ymmärtämään myöhempiä mediakulttuurin muotoja. Elokuvayhteyksien ja mielikuvamarkkinoinnin lisäksi häntä kiinnostavat panoraamoista tehdyt miniatyyrit, erilaiset panoraamalelut, jotka muistuttavat nykyajan vuorovaikutteista mediaa.
Filosofian lisensiaatti Erkki Huhtamon väitöskirja The Roll Medium: The Origins and Development of the Moving Panorama until the 1860's (Rullamedia: liikkuvan panoraaman alkuperä ja kehitys 1860-luvulle asti) esitetään julkisesti tarkastettavaksi tänään klo 12 Turun yliopiston Tauno Nurmela -salissa (päärakennus, Yliopistonmäki). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori John Fullerton Tukholman yliopistosta ja kustoksena professori Hannu Salmi. Väitös kuluu kulttuurihistorian alaan.
