- Tärkeintä kirjoittamisessa on rehellisyys - niin banaalilta kuin se kuulostaakin. Rehellisyys sen suhteen, että uskaltaa myöntää itselleen, mistä haluaa oikeasti kirjoittaa.
Näin sanoo maanantaina Kalevi Jäntin palkinnon saanut turkulaiskirjailija Riku Korhonen . Hänet palkittiin keväällä ilmestyneestä romaanista Lääkäriromaani (Sammakko).
Nuorille kirjailijoille tarkoitetun palkinnon saivat myös Marja-Liisa Heino romaanista Suomen suuntaan (WSOY), Sofi Oksanen romaanista Puhdistus (WSOY) ja Turo Kuningas novellikokoelmasta Työkalupakki (WSOY).
Korhosen Lääkäriromaani kertoo nuoresta miehestä, joka etsii pelastusta rakkaudelleen Aurajoen maisemissa helteisenä kesänä 2003. Taustalla kumisee maailmanpolitiikka: Läntiset joukot ovat miehittäneet Irakin.
"Romaanissa on kiinnostavaa vihaista energiaa, sen runsaus vyöryy päälle milloin groteskina, milloin lyyrisenä", totesi palkintolautakunta, joka kiittää teoksen kieltä aistivoimaiseksi.
Pelkoa ja onnea
Suuret palkinnot helpottavat vapaana kirjailijana työskentelevän Korhosen arkea. Vajaa viikko sitten Korhonen sai Turun myöntämän Aboa-palkinnon, nyt Jäntti-palkinnon. Hänet palkittiin jo esikoisromaanista Kahden ja yhden yön tarinoita (2003) Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla.
Palkintoja tai muitakaan mahdollisia reaktioita tekstiinsä Korhonen ei kuitenkaan mieti kirjoittaessaan.
- Olen kirjoittamalla kadottanut tajun koko kirjallisuusmaailman olemassaolosta. Kirjoittamisen vaikeudet omalla kohdallani liittyvät syntymässä olevan tekstin aiheuttaman epätietoisuuden ja pelon sietämiseen.
Korhonen sanoo, että kovasti kiitetty Lääkäriromaanikin oli paikoin vaikea kirja kirjoittaa. Hän kuitenkin tiesi, että hänen oli kirjoitettava se päästäkseen eteenpäin, seuraaviin kirjoihin.
- Romaanin viimeisten jaksojen tekeminen oli intensiivistä, mutta kivaa työtä. Silloin tiesin, että olen oppinut tekemään kirjailijan hommia. Tuli varmuus ja tieto siitä, ettei kirjoittaminen ole ylivoimaista ja että siinä voi kokea onnellisia hetkiä.
Kauneinta ja katoavaisinta
Kahta romaaniaan aloittaessaan Korhonen kertoo lähteneensä liikkeelle henkilöiden ja rakenteiden hahmottelusta.
- Ei niistä sellaisia ole tullut kuin suunnittelin, mutta jostain on aloitettava, jotta työn saa käyntiin.
Romaanien välissä Korhoselta julkaistiin runoteos Savumerkkejä lähtöä harkitseville (2005).
- Uusimman käsikirjoitukseni kanssa lähdin liikkeelle kirjoittamisen ilosta, ilman mitään päämäärätietoisia suunnitelmia, ja se onkin ollut tähänastisista mukavin kirja tehdä.
Lyhytproosateos Hyvästi tytöt ilmestyy ensi keväänä. Sen tarinat kertovat siitä, mikä miehen elämässä on "kauneinta ja katoavaisinta". Siis tytöistä. Siis rakkaudesta.
