• Turo Kuningas: Työkalupakki. WSOY 2008. 212 s.
Hämmentävä kirja ja hämmentävä tekijänimi. Työkalupakki ei anna osviittaa siitä mitä teksti tarjoaa. Kirja tulee kuitenkin WSOY:n kaunokirjalliselta osastolta, joten tuskin tässä annetaan uusavuttomille käteviä neuvoja joka kodin työkalujen käytöstä. Eikä taida olla kyse vastaavan välineistön luettelomaisesta esittelystä, vaikka alaotsikko on laitettu muotoon Välineitä.
Tekijä Turo Kuningas kuulostaa salanimeltä ja työkalupakkia ajatellen viittaa sellaiseen alan mieheen, joka on arkisen remontoinnin suvereeni moniosaaja. Kun Kuningas on kuitenkin esiintynyt julkisuudessa omalla naamallaan, niin sovitaan, että hän on aito asia ja oma itsensä.
Työkalupakki karttaa kirjallisia määreitä. Sen teksteissä on ainakin pakinan, esseen ja novellin aineksia. Yhdessä ja erikseen, tapauskohtaisesti. Sillä lailla tekstit joka tapauksessa on rakennettu, että niillä pyritään naurattamaan lukijaa. Näkökulma on sen verran vino, aina.
Oikeassa mielentilassa Kuninkaan jutut ovat ratkiriemukkaita. Jos sattuu huonompi päivä, niiden parissa saattaa myös tuhahdella. Siinä mielessä ne ovat hyviä, että tuskin jättävät ketään täysin kylmäksi. Jokaisella on Työkalupakista varmasti jotain sanottavaa.
Aihepiirit liikkuvat masturbaatiosta paskantamiseen, kielten ja kansojen ominaispiirteistä lippalakin olemukseen. Siihen väliin jää vielä kaikenlaista, kuten keskinkertaisuuden käsittely, jota Kuningas lähestyy ei niin tuoreesta lähtökohdasta Matin ja Tepon kautta.
Ja mitäpä olisi miehinen kirja ilman jääkiekkoa. Kuninkaan analyysit hyökkääjästä, puolustajasta ja maalivahdista eivät ole niitä kaikkein kuluneimpia.
Työkalupakki on aikamoista huitomisen juhlaa. Huteja tulee, mutta myös osumia. Omanlaisensa tyylin Kuningas on esikoisessaan löytänyt, mikä ei ole mitenkään vähäpätöinen saavutus.
KIMMO RANTANEN
