• Marja-Liisa Heino: Suomen suuntaan. WSOY 2008. 256 s.
Entinen KGB:n upseeri Krasa saapuu Pietarista Suomeen etsimään kadonneeksi ilmoitettua isäänsä. Vuodet salaisen poliisin palveluksessa ovat jättäneet jälkensä eikä Krasa osaa oikein asennoitua uuteen poliittiseen tilanteeseen.
Neuvostoliiton päivinä Suomen suhde naapurimaahan oli erilainen kuin nykyään ja sen Krasa joutuu isää etsiessään huomaamaan. Vanhan ja uuden maailman näkemykset törmäävät toisiinsa tavalla, josta ei usein huumoria puutu.
Marja-Liisa Heinon parin vuoden takaisella esikoisdekkari Enkelimies oli kuvaus vankilasta vapautuvasta pikkurikollisesta, jonka ote elämänsyrjästä tuppaa tuon tuostakin lipsumaan.
Uudessa kirjassa Suomen suuntaan Heino laajentaa aihepiiriään kansainvälisille vesille, mutta ei onnistu aluevaltauksessa aivan Enkelimiehen tavoin.
Suomen suuntaan on niin täyteen ahdettu kaikkea, että kokonaisuus on kuin iso hahmoton möykky. Vaikka kirjalla on hetkensä, hyviä lauseita ja osuvia huomioita, en missään vaiheessa saanut kunnolla juonesta kiinni.
Ainekset ovat ikään kuin kasassa, mutta niiden jäsentely ontuu. Enkelimiehessä oli hiukan samaa yliyrittämisen tuntua, mutta tarina pysyi kuitenkin paremmin koossa.
Kieli ja meininki on uutukaisessa yhtä maskuliinista kuin Enkelimiehessäkin . Siltä osin Heino kamppailee edelleen Suomen miehisimmän naiskirjailijan tittelistä.
KIMMO RANTANEN
