• Don DeLillo: Putoava mies. Suom. Helene Bützow. Tammi 2008. 313 s.
Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 muutti maailman. WTC-iskut merkitsivät samanlaista historiallista käännekohtaa kuin esimerkiksi Hiroshiman atomipommi tai ensimmäinen kuukävely.
Erityisen vakavasti 9/11 vaurioitti amerikkalaista itsetuntoa ja identiteettiä. Vaikka inhimilliset ja aineelliset tuhot olivat suuret, symbolinen tuho oli vieläkin kauaskantoisempi. Tässä suhteessa Osama bin Laden - tai kuka iskut sitten suunnittelikaan - saavutti valitettavasti tavoitteensa.
Tapahtumasta on tehty jo myös kirjoja ja elokuvia, mutta mitään erityisen onnistunutta ei ole toistaiseksi saatu aikaan.
Koko katastrofi lienee psykohistoriallisesti vielä liian tuore, jotta sen kaikkia ulottuvuuksia kyettäisiin näkemään. Etenkin Yhdysvalloissa aihe on ymmärrettävästi myös kovin arkaluonteinen, sillä minkä tahansa näkökannan esittäminen luultavasti loukkaa joitakin asianosaisia.
Ydinperhe kokijana
Don DeLillo (s. 1936) on läpimurtoromaanistaan Valkoinen kohina (suom. 1986) lähtien erikoistunut analysoimaan amerikkalaista sielunmaisemaa ja kulutuskulttuuriin perustuvaa elämäntapaa. Hän ehti jo kartoittaa yhtä merkittävää kansallista traumaa eli Kennedyn salamurhaa romaanissaan Vaaka (suom. 1989), joka paneutui Lee Harvey Oswaldin luonnekuvaan. Niinpä olikin ennakoitavissa, että DeLillo tarttuu myös WTC-iskuihin, amerikkalaisista traumoista suurimpaan.
Putoava mies alkaa tunnelmista muutama hetki iskujen tapahtumisen jälkeen ja näihin kuviin teos myös spiraalimaisesti päättyy. Toisessa torneista työskennellyt lakimies Keith Neudecker, romaanin päähenkilö, on juuri onnistunut pelastautumaan palavasta pilvenpiirtäjästä ja hoipertelee päämäärättömästi savupilvien keskellä.
Hän päätyy kuin huomaamattaan ex-vaimonsa asunnon portaille, ja tämän jälkeen romaani keskittyykin seuraamaan Keithin, Liannen ja heidän Justin-poikansa reaktioita tapahtuneeseen iskuja seuranneina viikkoina. Tällä tavoin DeLillo haluaa tietysti korostaa tavallisen kadunkulkijan näkökulmaa sekä iskujen psyykkistä vaikutusta arkielämään. Samalla kerran hajonneen ydinperheen yhdistyminen yhteisen kansallisen vaaran hetkellä saa myös symbolisia ulottuvuuksia.
Valintojen symboliikkaa
Symboliikkaa on vahvasti mukana perheenjäsenten reaktioissakin. Tulevaisuuden vainoharhaista maailmaa edustaa Justin-poika joka tähyilee kiikarilla taivasta peläten mystisen "Bill Lawtonin" (= bin Laden) lentokoneita. Lianne on puolestaan vaikuttunut performanssiesityksestä nimeltä Putoava mies, jossa rautatiesilloilta ja parvekkeilta valjaissa hyppäävä taiteilija imitoi yhtä WTC-iskujen traumakuvista, valokuvaa pää edellä tornista putoavasta miehestä. Keithin valinta on erikoisin: hän heittäytyy pokeriammattilaiseksi nähtävästi siksi että on oivaltanut elämän ja kuoleman perustuvan puhtaasti sattumaan.
Vaikka Putoava mies on kirjailijalle tyypillisesti täynnä eksistentialistista pohdintaa, teos ei vain oikein tunnu saavan koskettavaa otetta WTC-iskujen vaikutuksesta amerikkalaiseen psyykeen. Ei sittenkään, vaikka DeLillo laventaa melko rohkeasti näkökulmaa kertomalla myös Hammadin, yhden WTC-konekaapparin tarinaa.
Luultavasti teoksen jonkinlainen ulkokohtaisuus johtuu siitä, että DeLillo ei ole oikein kotonaan näin tunnepitoisen mutta kapea-alaisen aiheen parissa. Kirjailijan ominta aluetta on amerikkalaisen kulttuurin älyllinen kritiikki laajan romaanin keinoin, eikä 9/11 oikein sellaiseen tarjoa mahdollisuuksia. Ei ainakaan vielä.
VEIJO HIETALA
