Kosmonautti kertoo haikean tarinan 1980-luvun Murmanskista

Lehtikuva<br />Katri Lipsonin venäläisklassikoita muistuttava tyyli tehosi Helsingin Sanomien esikoiskirjaraatiin.
Lehtikuva
Katri Lipsonin venäläisklassikoita muistuttava tyyli tehosi Helsingin Sanomien esikoiskirjaraatiin.

Kun Katri Lipson oli lapsi, hän reissasi vanhempiensa kanssa autolla pitkin Eurooppaa kesälomilla. Kerran perhe keksi tehdä retken Murmanskiin, mutta ei saanut viisumeja. Matka jäi.

Eikä Lipson sen koomminkaan ole Kuolan niemimaalle päässyt, mutta sijoitti kuitenkin esikoisromaaninsa ankeaan 1980-luvun murmanskilaislähiöön.

- Tavallaan tein tällä tavalla matkan sinne. Se jäi kai vähän myyttiseksi paikaksi minulle, keskiviikkona Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon Kosmonautti -romaanillaan voittanut esikoiskirjailija sanoo.

Lipson otti romaania varten Murmanskista selvää, vaikka tiesi kyllä ilmankin, miltä itäblokin kaupunki ja sen betonilähiöt näyttävät.

Haikean romaanin keskipiste on nuori Serjosha, joka haikailee palavasti avaruuteen. Poika kirjoittaa aiheesta kouluaineen, ja päätyy sitä kautta televisiodokumentin aiheeksi ja lähes kansallissankariksi. Ujo nuorukainen on lisäksi salaa rakastunut musiikinopettajaansa, mistä tietää vain paras kaveri Sasha.

Lipson kirjoittaa hämmästyttävästi venäläisiä klassikoita muistuttavaan tyyliin unelmien hauraudesta.

Hän sanoo romaanin kertovan ihmisen toiveista ja haaveista ja siitä mitä niille tapahtuu elämässä.

Idea neuvosto-dokumenteista

Aihe syntyi jo aikaa sitten. Silloin kun televisiosta alkoi tulla paljastavia dokumentteja Neuvostoliitosta. Lipsoniin tekivät vaikutuksen varsinkin ohjelmat, joissa puhuivat ihan tavalliset ihmiset.

- Oli niin koskettavaa, että he pitkän hiljaisuuden jälkeen saivat julkisesti kertoa omista elämistään ja tunteistaan. Siitä syntyi idea, että romaanissa tehdään dokumenttia. Sitten halusin kirjoittaa elämän ja maailman sen dokumentin ympärille. Että mitä oli ollut ennen sitä ja mitä oli sen jälkeen.

Lipson kirjoitti romaania yli kymmenen vuotta iltaisin ja viikonloppuisin lääkärintyönsä ohessa. Perheeseen kuuluvat mies ja kuusivuotias poika. Toinen teos on jo kypsyttelyasteella.

- Olen tehnyt kovasti muistiinpanoja. Tyyliini kuuluu myös lukea paljon kaunokirjallista tekstiä. Toisen romaanin aiheesta Lipson ei anna muuta vinkkiä kuin että ympäristö vaihtuu.

- Tällä hetkellä on semmoinen tunne, että kielen joutuu etsimään ja kehittämään aina uudelleen kulloisenkin tarinan mukaan. Se tulee henkilöhahmojen kautta. Niillä täytyy olla oma ääni ja minun täytyy totella niitä.