Linnunlaulu saa mystiset
mittasuhteet Messiaenin musiikissa

TS/Timo Jerkku<br />Turun Urkujuhlilla kuullaan Olivier Messiaenin koko urkumusiikkituotanto. Sunnuntaina avauskonsertissa Olli Porthan (vas.) soittaa Vapahtajan syntymän. Meditaatioita Pyhän kolminaisuuden mysteeristä kuullaan puolestaan maanantaina Folke Forsmanin esittämänä. Molemmat konsertit järjestetään Martinkirkossa.
TS/Timo Jerkku
Turun Urkujuhlilla kuullaan Olivier Messiaenin koko urkumusiikkituotanto. Sunnuntaina avauskonsertissa Olli Porthan (vas.) soittaa Vapahtajan syntymän. Meditaatioita Pyhän kolminaisuuden mysteeristä kuullaan puolestaan maanantaina Folke Forsmanin esittämänä. Molemmat konsertit järjestetään Martinkirkossa.

MATTI LEHTONEN

- Muistan yhä ensimmäisen kosketukseni Messiaenin musiikkiin kuin eilisen päivän. Vuonna 1959 Enzio Forsblom , opettajani Sibelius-Akatemiassa, pakotti minut lähtemään Helsingborgin urkupäiville, ja siellä kuulin Gaston Litaize'n soittavan Taivaaseenastumisen . Se teki niin valtavan vaikutuksen, etten pystynyt nukkumaan vaan kiertelin kaupunkia koko yön ja mietin, mitä oikeastaan olin kuullut, muistelee urkutaiteilija Folke Forsman.

Hän toteaa, ettei Messiaenin urkumusiikkia soitettu vielä 1950-luvun lopun Suomessa lainkaan. Mutta ajat ovat muuttuneet - huomenna alkavilla Turun Urkujuhlillakin on viikon mittaan tilaisuus kuulla hänen koko urkutuotantonsa kaikkiaan seitsemässä konsertissa. Messiaenin syntymästä tulee joulukuussa kuluneeksi sata vuotta.

Folke Forsman on sittemmin kohonnut johtavaksi Messiaen-asiantuntijaksi maassamme. Hän ja hänen kollegansa Kari Jussila olivat lanseeraamassa Messiaenin urkumusiikin maahamme. He olivat ensimmäiset, jotka soittivat meillä tämän urkutuotannon kulmakivet, suuret 1930-luvulla syntyneet sarjat Vapahtajan syntymä ja Kirkastetut ruumiit 1960-luvun alulla.

Intialaisia rytmejä ja linnunlaulua

Olivier Messiaenia (1908-92) pidetään yleisesti yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä säveltäjistä, ja jotkut ovat valmiit nostamaan hänen rinnalleen ainoastaan Igor Stravinskyn ja Pierre Boulezin.

Messiaen rakensi oman tyylinsä ainutkertaisesta yhdistelmästä erilaisia keinovaroja. Hän ammensi klassisen intialaisen musiikin rytmiikkaa sekä keräämänsä ja pikkutarkasti nuotintamansa linnunlaulun melodioita ja punoi kokonaisuuden yhteen hartaan katolisen kristillisyyden viitekehyksessä.

Folke Forsman lähestyy Messiaenin merkitystä ammattimuusikon näkökulmasta.

- Minä olen teknisesti ottaen korkeintaan keskinkertainen urkuri, ja siksi joudun tekemään paljon työtä vaativaa ohjelmista harjoitellessani. Messiaenin musiikissa palkitsevaa on se, että kun työ on tehty, voi todeta kaiken vaivannäkemisen kannattaneen.

Forsman naureskelee sivulauseessa, että muutamissa muissa tapauksissa lopputulema on ollut toisenlainen.

Idiomaattista urkumusiikkia

- Messiaen kirjoittaa uruille täysin idiomaattista musiikkia sekä nuottikuvan että soittimen käsittelyn puolesta. Olenkin sanonut säveltäjille, että kannattaa ottaa hänestä opiksi, miten uruille kirjoitetaan - musiikki on monimutkaista, mutta nuottikuva mahdollisimman yksinkertaisesti toteutettu.

Forsmanille Messiaenin musiikin takana oleva kristillinen sanoma on myös oleellinen.

- Olen miettinyt, että ei tarvitse uskoa Jumalaan voidakseen soittaa Messiaenia, mutta kyllä se auttaa. Siitä tulee jonkinlainen lisä.

Forsmanilla ei kuitenkaan ole Messiaenin kaltaista vetoa kristinuskon mystiseen puoleen.

- Minusta hänen suhteensa uskoon on naiivi, paljon puhuttu lapsuuden usko, joka kuitenkin osuu asian ytimeen. Myönnän kyllä, että musiikissa usein esiin tuleva meditatiivisuus on esimerkiksi suomalaiselle luterilaisuudelle outo.

Selkeä ja looginen kehityskaari

- Messiaenin musiikin kehityskaari on selkeä ja looginen. Ensimmäisessä opuksessaan Taivaalliset pidot hän aloittaa siitä, mihin hänet oli koulutettu, 1800-luvun romanttisesta ranskalaisesta urkuperinteestä, Forsman sanoo.

1930-luvun suurissa sarjoissaan Messiaen irtautuu perinteen mukaisesta tavasta yhdistellä urkujen eri äänikertoja kokonaisina ryhminä ja antaa yksittäisille äänikerroille itsenäisen roolin.

- 1950-luvun tienoilla hän kirjoitti varsin tiukasti sarjalliseen tyyliin. Esimerkkeinä ovat Helluntaimessu ja Urkukirja , joka sivumennen sanoen sisältää jokusia vaikeimmista uruille koskaan kirjoitetuista tuokioista.

Messiaen toimi koko uransa ajan, lähes 60 vuotta Pariisin Trinité-kirkon urkurina. 1950-luvulle tultaessa sen urut olivat sodan jäljiltä niin surkeassa kunnossa, että niihin oli tehtävä perusteellinen remontti.

Tämän seurauksena Messiaen vaikeni urkusäveltäjänä lähes 20 vuodeksi ja keskittyi pääasiassa orkesterimusiikkiin.

- Vuonna 1969 Messiaen jatkoi teoksessaan Meditaatioita Pyhän Kolminaisuuden mysteeristä sarjallisilla linjoilla, mutta nyt tyyli oli muuttunut pehmeämmäksi ja ilmaisu rikkaammaksi. Hänen musiikkinsa ei ollut enää niin esoteerista, Folkman luonnehtii.

Messiaenin viimeinen urkuteos on massiivinen, kaksi tuntia kestävä Pyhän Sakramentin kirja . Sitä säveltäjä ei enää ehtinyt itse levyttää.

Turun Urkujuhlien tarjontaan voi tutustua nettiosoitteessa turunurkujuhlat.fi.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.