Kulttuuri

Elämä on vida

•  Kyyhkynen lensi harhaan - ennemminkin päinvastoin. Espanjalaista runoutta sanoin ja sävelin. Riitta Vasenkari, lausunta, Arja Lyly, musiikki, Marja-Leena Kuronen, ohjaus. Turun Kulttuurikeskus 12.10.

Espanjan runoutta on suomennettu 1990-luvulta alkaen laajasti niin antologioissa kuin yksittäisissä niteissä. On ollut vain ajan kysymys, milloin taidokkaat käännökset tuodaan esiin näyttämöllä.

Turun Kulttuurikeskuksessa ensiesityksensä saanut Kyyhkynen lensi harhaan yhdistää luontevasti lausuntaa ja laulelmamusiikkia. Riitta Vasenkarin runotulkinnat ja Arja Lylyn sävellykset lomittuvat toisiinsa kokonaisuudeksi, jossa puhuttu ja laulettu sana saa etusijan. Suomalais-espanjalaiseen sävyvaihteluun istuvat myös Lylyn esittämät J. Karjalaisen laulut.

Pieni epävarmuus tuntui vaivaavan esityksen käynnistymistä. Runojen dramatiikka ja voima kaipaisivat iskevää alkua, joka virittäisi ohjelman tunnelmaan. Nyt kaunis melodia Kyyhkynen lensi harhaan jäi turhan vaisuksi ja epävireiseksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Sitä jämäkämmin esitys pääsi vauhtiin kolmannessa runossa. Baskikirjailija Bernardo Atxagan pitkä runo Elämä on elämä on vaikuttava niin luettuna kuin kuultuna. Riitta Vasenkari nosti hienosti esiin tekstin eri puolia: iloa, toivottomuutta, sarkasmia ja melankoliaa. Hyvä ratkaisu oli kerrata runo vielä esityksen loppupuolella, nyt laulelman keinoin.

Eri vuosisadoilta poimittu runomateriaali valotti espanjalaisen lyriikan monimuotoisuutta. Andalusian arabirunoilijat, Cervantes , García Lorca ja Rafael Alberti edustavat kukin tavallaan klassisia espanjalaisia ritarihyveitä: kestävyyttä ja lujamielisyyttä. Espanjaksi luettu, anonyymin kirjoittajan soljuva tekstiote Romance de la constancia kuvaa näitä hyveitä parhaimmillaan.

Esityksessä olisi voinut olla vielä enemmän sävyeroja. Atxagan runo Neljä kertaa lunta esimerkiksi kuvastaa miehen elämänvaiheita lapsuudesta vanhainkotiin. Lausutusta runo-otteesta ajan kulumista oli vaikea havaita. Myös tauotusta voisi käyttää enemmän. Katsoja kaipaa suvantopaikkoja, joissa saisi hetken kerrata juuri nähtyä ja kuultua.

Atxagan hirtehiset runot Pieta toisinpäin ja Hassu laulu sopivat hyvin esityksen loppuun. Encorena odottaisi silti jotain lyhyttä, intensiivistä ja iskevää.

Jäi hieman epäselväksi, mitä esityksen alaotsikko tarkoittaa. Mihin linnun halutaan lentävän? Oikeaan suuntaan, päämäärään, maaliin? Myös käsiohjelma kaipaisi oikolukua. Runo Kyyhkynen lensi harhaan on merkitty sekä Bernardo (ei Bernarda) Atxagan että Rafael Albertin kirjoittamaksi. Runoja Andalusiasta -antologian (1999) toinen suomentaja on Minna Tuovinen .

Kokonaisuutena esitys on katsomisen ja kuulemisen arvoinen. Epäilemättä se kypsyy vielä aromiltaan kuin uhkea lounaisespanjalainen jerez.

ANNUKKA PEURA