Seinää päin
• Cullbergbaletten: Walking Mad. Koreografia, lavastus ja pukusuunnittelu Johan Inger, valosuunnittelu Erik Berglund, musiikki Maurice Ravel. As If. Koreografia Johan Inger, dramaturgia Franka Gebert, lavastus ja pukusuunnittelu Mylla Ek, valosuunnittelu Erik Berglund, musiikki Stefan Levin. 28.8. Alminsali, Helsinki.
Ruotsalaisen Cullbergbaletin vierailu Helsingin juhlaviikoilla tarjosi juuri sitä, mitä tältä maailmankuululta ryhmältä odottaakin. Tanssijat ovat erittäin taitavia, teokset ovat monipuolisia kokonaistaideteoksia, ja asenteesta löytyy niin äkkiväärää huumoria kuin herkkyyttäkin.
Esitetyt teokset ovat ryhmän taiteellisen johtajan pestin tänä kesänä lopettaneen Johan Ingerin käsialaa. Walking Mad vuodelta 2001 on ajankohtainen suomalaisesta näkökulmasta siksikin, että se tulee Kansallisbaletin ohjelmistoon lokakuun lopulla.
Teoksen musiikkina on Maurice Ravelin kuuluisa ja ehkäpä tanssinäyttämöillä kliseiseksikin kulunut Bolero . Ingerin käsittely kuitenkin riisuu sävellyksen tanssitulkintoihin kuuluneita stereotypioita tuomalla teokseen hersyvää huumoria, jolloin kappale saa uusia kuulokulmia.
Teoksen esittää kolme naista ja kuusi miestä, joiden välille syntyy erilaisia kombinaatioita. Näyttämökuvaa hallitsee liikuteltava seinä, joka ei pelkästään muokkaa esitystilaa vaan toimii myös osana koreografiaa tanssijoiden kiipeillessä siinä ja hyppiessä sitä vastaan.
Puolituntinen teos on dramaattinen ja intensiteetiltään tiheä kokonaisuus, kuten myös illan toinen Ingerin teos. Myös As If -teosta hallitsee siirrettävä seinä, joka tässä yhteydessä kuitenkin saa synkempiä värityksiä.
Ingerin mukaan teos käsittelee elämän kiertokulkua, ja se konkretisoituu liikkeessä tanssijajoukon kiertäessä seinälavastetta vastapäivään. Välillä kiertokulku sukeutuu juoksuksi, välillä tanssijat töpöttelevät seinän ympäri kiinteässä klimpissä. Tästä ympyrästä irtoaa aina ajoittain tanssijoita sooloihin, duettoihin tai isoihin koko ryhmän unisonokohtauksiin.
Teoksen liike muuntuu minimalistista asetelmista rankkoihin fyysisiin ryöpsäyksiin, joiden kiihkeys on hengästyttävää. Seinälavaste on tässäkin teoksessa olennainen osa liikettä, sillä seinä liikkuu ja pakottaa myös tanssijoita liikkeeseen, jopa pakenemaan sen armottomuutta.
Vaikka teos ei esitä mitään kaarta syntymästä kuolemaan, ilmaisee se kuitenkin liikkeellään elämiseen liittyviä elementtejä. Näin teoksen abstraktisuus on ainoastaan näennäistä, sillä Ingerin liikkeen ilmaisevuus on äärimmäisen materiaalista ja konkreettista. Huipputanssijoiden esittämänä ja tulkitsemana teos on elämys.
KAISA KURIKKA
