LAURI LEVOLA
Taidehistorian ja muotoilun opettaja Ulla Seppälä-Kavenin mukaan muotoilu on aina kuulunut sovelletun taiteen piiriin, toisin kuin esimerkiksi arkkitehtuuri ja kuvataiteet.
- Toisaalta suuntaus on varmasti lähtenyt myös muotoilijoiden piiristä. Vaikka tekijältä vaaditaan taiteellista silmää, muotoilua ei ole myöskään haluttu pitää vain taiteena, tuotemuotoilun ja valmistuksen opettaja Tarmo Karhu sanoo.
- Taideteoksessa taide tulee esiin suoraan. Muotoilussa tulee esiin syvempiä näkökulmia, siihen liittyy ulkonäön lisäksi useita tekijöitä aina valmistuksesta käyttöön ja kierrätykseen. Ja jos kärjistetään, niin taide on päinvastainen suhteessa muotoiluun, jonka tarkoituksena on pääsääntöisesti saada ihminen ihastumaan tuotteeseen niin, että tämä ostaa sen, teollisen muotoilun opettaja Pekka Mannermaa sanoo.
Ulla Seppälä-Kavenin mukaan muotoilukritiikin puute saattaa johtua siitä, että yliopistojen taidehistorian opinnot eivät varsinaisesti käsittele muotoilua. Hän tarttui opiskeluaikanaan muotoilun historiaan omatoimisesti, koska oli aiheesta kiinnostunut. Seppälä-Kavenin teoksesta Muodon ajat on juuri ilmestynyt päivitetty painos.
Myös Mannermaa uskoo kritiikin puutteen liittyvän siihen, että harvalla on ymmärrystä muotoilun sisällöistä. Pula on siis kriitikoista.
- Pitää muistaa, että esineet eivät leiju ilmassa. Jos menet vaikka urheiluliikkeeseen, katsot seinällistä tossuja ja ajattelet, että kaikki ovat sairaan hyvän näköisiä, se on vain kuva. Kolmiulotteiseksi tuote muuttuu, kun vedät kengän jalkaan. Kriitikon pitäisi hallita monta lajia, visuaalisuudesta toimivuuteen ja tällaisia osaajia ei Suomessa ole paljon. Ja tuskin nämä harvat haluavat arvostella tuotteita naistenlehtiin, Mannermaa sanoo.
Yksi kritiikin ja keskustelun vähäisyyden syy on sopivien foorumien puuttuminen. Muotoilutuotteet näkyvät lähinnä naistenlehtien sivuilla tuote-esittelyjen tai muotoilijoiden henkilöhaastatteluiden kautta. Toisaalta ilmiö on nähtävissä myös kaikkialla taidekritiikissä, kirja-arvostelut muistuttavat takakansitekstejä ja levyarviot mainoksia.
- Muoto -lehti oli sellainen pienen joukon foorumi, mutta sekin loppui, Karhu toteaa.
- Ei tarvitse mennä kauemmaksi kuin Ruotsiin, niin asiantuntevaa keskustelua on paljon enemmän. Ehkä se liittyy myös menneisyyteemme. Sodan jälkeen oli vahva näyttämisen tarve ja kun muotoilijamme pärjäsivät 1950-luvulla maailmalla, siitä uutisoitiin mediassa kuin urheilusaavutuksista. Ja monet palkinnot kulkivatkin mitali-nimellä. Arvostelulle ja kritiikille ei ollut tilaa, Seppälä-Kaven sanoo.
Vaikka suomalainen muotoilu ei kirvoittaisikaan keskustelua kotimaassa, ulkomainen yhteistyö saattaa herättää sitä kansainvälisissä medioissa. Opettajien mukaan skandinaavinen muotoilu on tunnustettua ja saanut jalansijaa erityisesti Aasian maissa. Toisaalta kansainvälisimmät tuotteemme näyttävät neutraalin kansainvälisiltä.
- Voisi sanoa, että lyhyen ajan sisällä maailma on auennut meille. Kansalliset piirteet näkyvät vähemmän, trendit saapuvat Suomeen nopeammin ja syklit ovat lyhyempiä, Karhu sanoo.
- Olin juuri Helsingissä näyttelyssä, jossa oli esillä piirroksia muotoilijoilta, jotka ovat tehneet töitä isoille autofirmoille. Sieltä ei todellakaan finnish design näkynyt mitenkään. Taiteellinen suomalainen design on hyvin pieni sektori muotoilun laajassa skaalassa, Mannermaa sanoo.
Jos mennään täysin suomalaisuuden ehdoilla, Mannermaan mukaan muotoilu on meillä hillitympää ja seesteisempää verrattuna muuhun Eurooppaan.
- Se liittyy myös kansanluonteeseemme, olemme olleet kaupunkilaisia vasta vähän aikaa, emme ole keränneet tavaraa ja toimivuus on mennyt kauneuden edelle, Mannermaa jatkaa.
- Toisaalta meillä on myös aika vahva funkiksen perinne, jossa käyttötarkoitus seuraa muotoa. Esimerkkinä nauhaikkunat, jotka eivät ole energiataloudellisesti parhain ratkaisu, Kaven-Seppälä sanoo.
Opettajien mukaan uutena haasteena ja huomioarvona nykymuotoiluun on tullut ekologisuus.
- Se pitää ottaa huomioon kaikessa ja se on jopa myyntiargumentti nykyään, Mannermaa sanoo.
- Siihen suuntaan on mentävä ja ekologisuudesta on tehtävä yhä taloudellisempaa, Karhu sanoo.
