Näyttämötaide

Quo Vadis panee pystyyn kodikkaat iltamat

• Quo Vadis: Arktinen onni. Käsikirjoitus ja ohjaus Otso Kautto. Helsingin juhlaviikot, Stage-festivaali. Ensi-ilta Jurtassa, Kulttuuritehdas Korjaamon pihalla.

Stage-teatterifestivaali, yksi runsauttaan pullistelevan Helsingin juhlaviikkojen kylkeen syntynyt oheistapahtuma, saa omituisen vieraan. Yli kaksi vuosikymmentä vaeltanut salolainen teatteri Quo Vadis pystytti Kulttuuritehdas Korjaamon pihalle Helsingin Töölöön Jurtan, jonne yleisöä kutsutaan nauttimaan yhteisöllisestä tunnelmasta ja monenkirjavista esityksistä.

Pyöreä, telttamainen Jurtta on yhdistelmä mongolialasta asuinjurttaa, sirkustelttaa ja suomalaista käsityötä sekä modernia puurakentamista. Quo Vadiksen toisen kantaisän, kirjailija-puuseppä Markku Hoikkalan ideasta ja käsistä syntynyt Jurtta vieraili keväällä Pariisissa. Quo Vadiksen uusin produktio Arktinen onni (Bonheur Arctique) sai siellä ranskankielisen ensi-iltansa ja innostuneen vastaanoton.

Arktisen onnen virallinen suomenkielinen ensi-ilta nähtiin Stage-festivaaleilla. Esitys nähdään kaksi kertaa myös ranskaksi yhteistyössä ranskalaisen Le Panta -teatterin kanssa. Quo Vadiksen lisäksi Jurtassa nähdään musiikkia, runoutta, improvisaatioteatteria ja klovneja.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Arktinen onni on viidestä näytöksestä koostuva hyväntuulinen kimara esineteatteria, runoutta, tanssia, musiikkia ja teatteria. Mukana etsimässä onnea on parikymmentä esiintyjää, vuodenvanhasta viisikymppisiin. Iloisesti ja haikeastikin musisoiva Quo Vadis Band tihentää tunnelmaa.

Alussa nähdään katkelmia Quo Vadiksen klassikosta, monivuotisesta projektista Objects & Emotions , jossa sanattoman teatterin keinoin, eleiden ilmeiden ja esineiden avulla, syntyy oivalluksia ja valaistaan koko ihmisen elämän kirjoa ja yhdessäelon ihanuutta ja kurjuutta.

Quo Vadiksen nuorempi sukupolvi päästää yleisön kurkistamaan perhealbumiinsa Otso Kauton kirjoittamassa pienoisnäytelmässä Perheonni . Teatteriryhmän mukana kasvaneisiin lapsiin on tarttunut samaa pelottomuutta ja rohkeutta olla esillä ja kontaktissa yleisön kanssa. Perheonnessa tarkkaillaan vanhempien sukupuolielämää ja perheen dynamiikkaa suorasukaisin ottein.

Toisessa Kauton tuoreessa pienoisnäytelmässä etsitään onnen rakkauden ideaalinopeutta. Runkonopeus on pelkistetty, melankolinen ja samalla koominen kuvaus miehen ja naisen rakkaudesta, joka ei kuitenkaan riitä. Jos onnen saavuttaa suhteellisen vähällä työllä, niin eikö se tyydytä?

Lopussa Kautto lukee ja huutaa omia runojaan ja Mika Kaskela tanssii käsillä seisoen. Iltamat huipentuvat Miestanssiin , jossa ei niin ketterät urokset hakevat miehen ruumiin kieltä ja liikettä.

Jurttaan kokoonnutaan kuin nuotion ääreen kuuntelemaan tarinoita tai seuraamaan taitavia temppuja. Katsojat ja esiintyjät ovat aivan lähellä toisiaan. Pyöreä muoto ja nouseva katsomo takaavat kaikille hyvän näkyvyyden ja läheisen tunnelman.

Quo Vadislaiset kantavat mukanaan välitöntä ja konstailematonta tunnelmaa, jonka he tartuttavat ympärilleen, minne he ikinä vaeltavatkaan.

Keskelle Helsingin keskustaa ja keskelle elitististä leimaa kantavia Juhlaviikkoja syntyy kodikas ja samalla arjen yläpuolelle kohotettu tapahtuma, jonne on helppoa osallistua.

EEVA KEMPPI