Palava jää osoittaa ilmaisuvoimansa

TS/Ilkka Volanen<br />Oheisen koostekuvan Ilkka Volanen on erikseen sommitellut Palava jää -näyttelyynsä. Retrospektiivin muu materiaali perustuu erilaisten teatteri- ja tanssiesitysten valosuunnitteluun.
TS/Ilkka Volanen
Oheisen koostekuvan Ilkka Volanen on erikseen sommitellut Palava jää -näyttelyynsä. Retrospektiivin muu materiaali perustuu erilaisten teatteri- ja tanssiesitysten valosuunnitteluun.

JOUKO GRÖNHOLM

Kun valosuunnittelija Ilkka Volanen ryhtyi kokoamaan 40-vuotisen uransa retrospektiivinäyttelyä, hän huomasi keränneensä vuosikymmenten varrella varovaisestikin arvioiden 10 000 erilaista dokumenttia.

- Oli varaa, mistä valita, Volanen hymähtää.

- Taiteelliset näkemykseni valosuunnittelusta ovat näiden vuosikymmenten varrella muuntuneet. Mutta samalla valotaiteen tekniikka on kehittynyt perinpohjaisesti. Tunnustan kyllä, että toisinaan työ on ollut jäiden polttelua: mahdotonta ja raskasta. Mutta sitten ne jäät kuitenkin ovat syttyneet palamaan!

Teatterimuseo toteuttaa studionäyttelyitään yhteistyössä Galleria Kandelan ja uuden tanssin keskuksen Zodiakin kanssa. Galleria Kandela on valo- ja äänitaiteen foorumi, joka tarjoaa varsinkin valo- ja äänisuunnittelijoille mahdollisuuden esitellä taiteellista työtään esitysten ulkopuolella.

Valaisun dramaturgiaa

Lukuisille suomalaisille ja ulkomaisille teattereille ja tanssiryhmille työskentelevän Volasen, 58, retrospektiivi Palava jää liittyy Teatterimuseon toiminnassa valon teemavuoteen. Vuoden näyttelyt esittelevät teatterin valoa vaihtelevista näkökulmista; teemavuosi kertoo valosuunnittelun historiasta ja esittelee otteita siitä, millaisena valosuunnittelu näyttäytyy tämän päivän teatterissa.

Valosuunnittelu on viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana kehittynyt huimasti ja kasvanut yhä merkittävämmäksi osaksi teatteri-ilmaisua, esityksen dramaturgiaa ja sen koko maailmaa. Suomi on ollut valosuunnittelijoiden koulutuksen edelläkävijämaa. Valo nähdään paljona muunakin kuin vain tekniikkana; ainoana Euroopan maana Suomessa valosuunnittelijoiden yliopistollinen koulutus on maisteritasoista.

Volanenkin on omien hankkeidensa rinnalla vuosikausia opettanut valosuunnittelua Teatterikorkeakoulussa ja muissa oppilaitoksissa. Valtion näyttämötaidetoimikunta myönsi hänelle näyttämötaiteen valtionpalkinnon 2004.

Vanhan valaistus

- Kaikki alkoi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kulttuurikeskuksessa 1968, Volanen muistelee.

- Keskus aloitti Suomessa ennennäkemättömällä formaatilla, johon pian vastasivat muutkin ylioppilaskunnat. Vanhalla oli aluksi jazz-klubi ja viikonvaihteissa kaksi rock-iltaa. Kulttuurikeskus tuotti ajan hermolla olleita monipuolisia esityksiä.

Volanen tähdentää, että vuosien saatossa tämä toiminta antoi myös alalle nouseville valo- ja äänisuunnittelijoille vertaansa vailla olleen koulutuspaikan. Aikaa myöten Vanhalle ylioppilastalolle saatiin huippulaitteisto niin valoihin kuin äänentoistoonkin. Tästä alkoi uusi valaistuksen tekotapa.

Palava jää esittelee Volasen tietä 1960- ja 1970-lukujen rockin ja undergroundin valo- ja äänimiehestä teatterintekijäksi ja valotilataiteilijaksi. Pitkä työura on ollut monipuolinen ja menestyksellinen. Kun Volanen sai ensi kosketuksensa teatteriin Tikapuuteatterissa 1974, hän ei enää halunnut teatterimaailmaa jättää.

Herkkyyttä kokea ja aistia

- Pitää olla herkkyyttä nähdä, kokea ja aistia, mitä näyttämöllä tapahtuu, Volanen pohdiskelee.

- Seuraan harjoituksia, jotta näen, millaisena teoksen sisäinen maailma hahmottuu. Tapani tehdä teatteria on edelleen syventynyt, kun olen tanssiteosten parissa oppinut lisää. Puhuttu teksti on tietysti aina puhuttua tekstiä, mutta kiinnostavaa on se, miten ohjaaja ja näyttelijä lisäävät siihen omat energiansa.

Teos avautuu Volaselle harjoitusten kautta. Osa valaistusratkaisuista syntyy lennossa: harjoituksissa improvisoiden.

- Mutta heti ei ymmärrä kaikkea, Volanen puuskahtaa.

- Pikkuhiljaa alkaa ymmärtää - ja loppusuoralla sitten jo tietää.

Viime vuosina Volanen on laajentanut työkenttäänsä teatterista esimerkiksi museomaailmaan. Hän on suunnitellut valaistuskokonaisuuksia ja äänimaisemia useisiin museoihin; tuorein kohde on Kotkassa juuri avattu Merikeskus Vellamo.

Museoiden ja näyttelytilojen lisäksi Volanen valaisee myös kaupunkitilaa ja toteuttaa valotilataideteoksia.

Niissä hän voi käyttää ammattitaitoaan uudella tavalla.

- Jos kaupunkitila on harmoninen ja hyvän olon tunnetta synnyttävä, se luo myönteistä energiaa, Volanen kiteyttää.

Ilkka Volasen retrospektiivinäyttely Palava jää on avoinna Teatterimuseossa (Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, Helsinki) syyskuun 21. päivään asti tiistaista sunnuntaihin klo 11 - 18.

TS/<br />Ilkka Volanen kuuluu maamme tunnetuimpiin valosuunnittelijoihin.
TS/
Ilkka Volanen kuuluu maamme tunnetuimpiin valosuunnittelijoihin.
TS/Ilkka Volanen<br />Kemin kaupunginteatteriin Ilkka Volanen suunnitteli Saatana saapuu Moskovaan -esityksen valot 1988.
TS/Ilkka Volanen
Kemin kaupunginteatteriin Ilkka Volanen suunnitteli Saatana saapuu Moskovaan -esityksen valot 1988.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.